Koneet vapauttaa

Kiitos tietoteknologian, elämä on nykyään paljon helpompaa. Minun ei esimerkiksi tarvitse muistaa niin monia asioita, kun voin kirjata ne ylös sähköiseen muistitauluun, kännykkään tai läppärille.

Ainoa muistamista vaativa juttu on salasanat, joiden avulla pääsen muistiinpanoihin. Ohjeiden mukaan salasanoista on pidettävä hyvää huolta. Niitä kannattaa vaihdella tietomurtojen välttämiseksi. Ne on myös hyvä opetella ulkoa, koska paperit voisivat joutua vääriin käsiin.

Niinpä kirjaudun aamuisin tietokoneelleni salasanalla (1). Usein avaan saman tien myös työsähköpostini (2), yksityissähköpostini (3) ja facebook-sivun (4). Työpaikan tietojärjestelmään kirjautuminen vaatii tietysti vielä erilliset tunnukset (5). Lasteni koulu kommunikoi nykyään pitkälti oman tietojärjestelmänsä kautta, jonka postilaatikon tarkistan säännöllisesti (6 & 7), kuten vastuullisen vanhemman kuuluu.

Apurahatutkijana haen vuosittain rahoitusta ainakin viidestä sellaisesta säätiöstä, jotka edellyttävät erillisiä tunnuksia (8-12). Työssäni tarvitsen myös kirjallisuutta sekä yliopiston kirjastosta (13), että kaupunginkirjastosta (14).

Olen kaupunginvaltuutettuna paperittomiin kokouksiin siirtyneellä Tampereella (15). Myös valtuustoryhmäni kotisivujen käyttö on suojattu (16).

Kun aikaa jää, on tapanani osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Minulla on kotisivujen yhteydessä oma blogini (17), minkä lisäksi kirjoittelen säännöllisesti kahteen nettilehteen (18 & 19). Joskus käyn eräällä suljetulla keskustelupalstalla rupattelemassa anonyymisti (20).

Vuosia sitten suunnittelin aviorikosta nettideitin kautta, mutta homma kaatui alkuunsa, kun hukkasin salasanani. Pankkitunnuksista sekä puhelinten ja muiden laitteiden pin-, puk- ynnämuista koodeista en nyt jaksa sanoa mitään.

Joka nörtti tietää, miten helppoa on murtautua vieraalle koneelle: pitää vain nostaa näppäimistöä ja tarkistaa salasanat sen alla olevalta muistilapulta.