Onko vapaus on kahleissa olemista?

Olen nyt seikkaillut tässä deittiviidakossa taas parisen kuukautta, monella eri sivustolla ja törmännyt jokaisella sivustolla samaan asiaan: varatut miehet hakevat seuraa!
Olen kysynyt kahdelta mieheltä syytä miksi? Kumppani ei anna seksiä, muuten toimii kaikki muu..No voi darn, ompa surkeaa! Miksi he eivät arvosta sitä mitä heillä on ja keskustele tästä seksi/rakasteluongelmasta kumppaninsa kanssa tosissaan! Ja jos ei Todellakaan mikään auta, niin miksi jäädä siihen paikalleen. Sehän on väärin jo sitä kumppaniakin kohtaan!
Itselläni loppui 4,5 vuotta sitten vakavempi suhde ja nyt alkaa tuntua siltä, että haluaisin ihmisen rinnalleni, jonka kanssa viettää loppuelämäni. Paljoa en vaadi, vaikka kriteerejä on. Mutta ne kriteerit ovat muuttuneet ajan ja kokemuksien myötä.
Tänä aamuna minulle alkoi riittämään ja ajattelin että miksi antaa palasta henkisyydestäni näille varatuille miehille, kun eivät hekään välitä niin miksi minäkään heidän tilasta. Tässä tulee vastaan seinä. En tiedä, onko se hyvä vai huono luonteenpiirre minussa, että kykenen olemaan empaattinen ja olen herkkä!? Ainakin itseäni satutan siinä pahiten...
Kysymys kuuluu: onko se liikaa pyydetty universumilta, että löytäisi miehen jota voisi rakastaa pyyteettömäsi ja hän minua, ilman mitään turhia säätöjä. Olla vain mutkattomasti ja oma itsensä!
Kun tapaa varattuja miehiä, jotka eivät arvosta sitä mitä heillä on ja he näkevät vain metsän, eivätkä sen tuomaa kauneutta, niin se tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja pahalta!