Vanhuspalvelulaki ja hoitohenkilöstömitoitukset ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua viime päivinä. Tämän keskustelun yhteydessä pitää muistaa, että vain noin 10 prosenttia vanhuksista on ympärivuorokautisessa laitoshoidossa. Pitää myös muistaa, että laitoksissa vietetyt elinajan viimeiset vuodet ovat ne kalleimmat koko yhteiskunnalle.
Uskallan väittää, että riippumatta hoitohenkilöstön määrästä laitoksessa vietetyt viimeiset vuodet ovat useasti myös ne tuskaisimmat. Tätäkö me haluamme lisää - tuskaa ja kalliimpaa vanhuspalvelua?
Uskoisin vanhenevan väestönosan haluavan asua ja elää mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan tai edes kodinomaisissa olosuhteissa. Kunnioittakaamme ihmisten omaa tahtoa! Uuden vanhuspalvelulain tavoitteena tulisi olla ihmisten valinnan vapautta lisäävä, ei vähentävä, vaikutus.
Samaan aikaan, kun vanhuksilla on loistava tulevaisuus edessään, jää joka päivä neljä alle 30-vuotiasta työkyvyttömyyseläkkeelle. 1569 nuorta ihmistä jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2011. Tähän meillä ei ole varaa!
Kelan emeritustutkimusprofessori Raimo Raitasalo arvelee syyn olevan liian heikoissa mielenterveyspalveluissa. Niiden saatavuus ja monipuolisuus huolettavat myös minua. Nuorille on tarjottava muutakin kuin miestä vahvempaa pilleriä.
Korostan parempien psykoterapiapalveluiden tarvetta. Tarvitaan uudenlaisia ja konkreettisempia toimia nuorten eteen. Juhlapuheet riittävät jo!
Nuorille tulee suunnata enemmän ammattimaista apua mm. Internetissä eli siellä, missä heidän luonteva elämänpiirinsä on. Minkälaiset keinot sinä näet parhaimmiksi syrjäytymisen ehkäisemisessä? Mitä sinä olet tehnyt syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseksi?