Ajankäytöstä

Jokaisella ihmisellä on yhtä monta tuntia vuorokaudessa. Jokainen vaikuttaa itse siihen, mihin tuntejaan käyttää.

Aika on ainoa todellinen pääoma, joka ihmisellä on, ja aikansa käyttäminen on taitolaji. Ihminen voi myydä osan ajastaan toiselle ihmiselle (esim. työnantaja, yhteistyökumppani), sijoittaa aikaansa toiseen ihmiseen (esim. lapsi, puoliso tai ystävä) tai itseensä (esim. harrastukset, kehittyminen, opiskelu).

Aikaansa voi myös tuhlata tai haaskata, ja muiden aikaa voi varastaa. Näin toimivat mm. valittajat: valituksellaan he eivät korjaa ongelmaksi toteamaansa asiaa, mutta varastavat myös muiden aikaa, joille valittavat. Ja ne, jotka suovat valittajille aikaansa, haaskaavat omaansa.

Aikaansa voi myös tappaa. Näin tekevät mm. ne ihmiset, joilla "on tylsää" eikä "ole mitään tekemistä". He saattavat valittaa tylsistymisestään tai täyttää aikaansa väkisin jollain epämielekkäällä tekemisellä välttääkseen kohtaamasta olennaisia kysymyksiä: mitä minä haluan tehdä? mikä on sen esteenä? miten voin raivata/kiertää nämä esteet?

Joskus ihmisen omat valinnat ovat esteenä ajankäyttönsä sujuvuudelle. Ollaan luotu tietyt kuviot, ja halutaan uusien haluttujen kuvioiden toimivan päällekkäisyyksistä huolimatta. Halutaan sekä säästää kakku että syödä se tajuamatta, että siihen tarvitaankin jo kaksi kakkua.

Huomaan aika usein, että nukun liian vähän: 7-8 tuntia yössä ei riitä palautumiseen, kun harrastan melkein päivittäin 1-2 h suhteellisen rankkoja fyysisiä lajeja. Työaikani pysyvät muutokset eivät ole mahdollisia (kävin tästä keskustelun esimieheni kanssa), joten katsoin tarkemmin vapaa-aikaani ja löysin tapoja parantaa ajankäyttöäni sopivammaksi itselleni.

Olin ylläpitänyt sosiaalisia kuvioita, joilla ei ollut minulle enää mitään arvoa. Lähinnä muotoseikaksi muuttunut kanssakäyminen oli parhaimpina hetkinään (huom. nimenomaan hetkinään) ihan kivaa, mutta pääosin se edellytti minulta ponnisteluja ja resurssien sijoittamista, ja silti lopputulos oli aina miinusmerkkinen.

Muutin tätä tehotonta kuviota ja viikostani vapautui heti useita tunteja. Vapauduin samalla ajantuhlaukselta, johon minut "velvoitti" ainoastaan vääristynyt käsitys ymmärtämisen ja auttamisen tärkeydestä. Todellisuudessa olin kuvitellut kyseisen ajankäytön olevan tärkeää ja hyödyllistä: se ei ole ollut sitä enää vuosiin.

Päätös on tuore ja uuden mallin kokeilu on toistaiseksi hyvin lyhytaikaista, mutta muutoksen tuoma vaikutus tuntuu hyvältä. Sijoitan aikaani entistä tarkemmin ja voin entistä paremmin.