Takana jokseenkin tapahtumatäytteinen ja pitkälle valvottu yö ja aamulla herätys jo 9:20, koska nassu piti saada kuntoon tai edes silmät auki ennen kuin kauan odotetut ihanat vieraat saapuisivat.
Haettuani pelastusta vointiini lähikaupan mehuhyllyltä bongasin pihalla tutun miehen, entisen työpaikkani viereisen putiikin pitäjän miehen (pysyihän nyt kaikki kärryillä?).
– Kari! Hei, mitä kuuluu?
– No hyvää kiitos, sähän näytät ihan enkeliltä! Mitä sulle kuuluu?
– Paljon hyvää, kiitos. Tosin eilen olin juhlimassa ja olo on vähän heikko mutta kiva kuulla, että näytän enkeliltä.
– Kyllä, näytät oikein hyvältä.
Siinä sitten rupateltiin kuulumisia ja lähetin terveisiä vaimolleen.
Olen siis ainakin erään aikuisen, asiallisen, fiksun, ei-likinäköisen ihmisen mielestä postpartyaamuna väsyneenä, meikittömänä, pörröisenä ja bägeissä housuissakin enkelin näköinen. Hittoako tässä enää skarpata ja puunautua, pitää vaan löytää oikealla tavalla ajatteleva mies 😀
Edit. Ennen kuin more tai pörris ehtivät tänne fiksuilemaan, niin oli mulla bägien housujen lisäksi toppikin. Ja kengät.