Face/off

Tilanne 1
Työkaveri selittää vittuuntumistaan: "Tätä ei et siis oikeasti voi uskoa. Se proggis jota hoidan nyt itsenäisesti menee aika hyvin, ollaan aikataulussa ja kaikki sujuu. No eilen pomo soitti, se oli vapaapäivänään käväissyt työmaalla ja nostanut ison älämölön siitä että joku asia oli eri tavalla kuin se alunperin halusi, ja alkoi sitten siitä kesken töiden huutamaan, että kaikki on muutettava. Siis työt on vielä kesken, äijällä ei ole mitään käsitystä lopputuloksesta ja se mesoo siellä kuin hullu. Selitin, että asioista on päätetty näin ja valmis lopputulos näyttää paremmalta kuin jos nyt lähdettäisiin muuttamaan kaikkea pomon alati muuttuvien mielihalujensa mukaan. Se urputtaa siitä vieläkin mut saan sentään pitää linjani."

Tilanne 2
Juhlitaan pomon synttäreitä. Sama työkaveri pitää palopuheen, jossa kehuu pomoa, tämän tarkkaavaisuutta, suunnitelmallisuutta, ammattitaitoa ja ihmistuntemustaitoa samoin kuin muita (todellisuudessa olemattomia) sosiaalisia taitojaan. Sellaisen pomon alaisuudessa on kuulemma kaikista parasta tehdä töitä, kun voi luottaa päättelykykyyn ja johtamisosaamiseen vaikka silmät kiinni ja kädet sidottuina. Ja pomo liikuttuu lähes kyyneliin, kättelee, taputtelee olalle ja jopa halaa, kiittää luotettavaa ja joustavaa porukkaa ja pyyhkii silmäkulmiaan ääni värähdellen.

Oli lievästi sellainen olo kuin katsoisi B-luokan farssia halvassa kesäteatterissa. Ihmiset on kaikessa läpinäkyvyydessäänkin yllättävän monitasoisia...