Ilmaisumuodoista

Esitin kuluvalla viikolla puhdasta uteliaisuuttani kysymyksen, johon saamani vastaus aiheutti lapsenomaista riemua: en olekaan ainoa tai selkeässä vähemmistössä eräiden huomioideni kanssa!

Kyseessä oli kysymyksen asettelu, tai yleensä viestinsä asettelu.

Eräs ihminen oli kuultuaan kaverini matkasuunnitelmista alkanut neuvoa tätä: "Sun sitten pitää käydä siellä-ja-siinä paikassa ja sitten sun pitää tehdä kaikkea kivaa kun olet siellä."

Kyseinen ihminen tarkoitti varmaan ihan hyvää. Hän lisääntyi ja perheellistyi ja "keski-ikäistyi" hyvin nuorena, ja ehkä kokee jääneensä paitsi menemisistä ja matkustamisista. Hänen käytöksessään on huomattu aiemminkin ns. muiden kautta elämistä.

Se sanamuoto kuitenkin ärsytti keskustelukumppaniani, ja ymmärsin hyvin, miksi. Kumpikaan meistä ei pidä tätä neuvojaa tyhmänä tai pahansuopana, vaan hiukan tilannetajuttomana.

Toimimattomia esimerkkejä kommunikoinnista löytyy helposti ihan vain tarkkailemalla ympäröivää maailmaa. Jotkut ihmiset antavat itsestään simppelin tai töykeän vaikutelman jo sillä, että käyttäytyvät kuin yläastekiusaajat tai kyselyikäiset muksut, joilla ei ole mitään käsitystä kysymysketjunsa väsyttävyydestä tai tunkeilevuudesta.

"Vittu sä oot sokea idiootti kun et tajua."
versus
"Luulen, että et ymmärtänyt asiaani ainakaan kuten sen tarkoitin."
versus
"Kokeilen selittää asiani toisella tavalla, ehkä sitten viestini on selkeämpi."

"Hullunkurisinta ikinä on se, että..."
Niin. Ihan maailman eniten hullunkurista. :D

Joskus tällainen ärsytti minua todella paljon. Ihmisiä ympärilläni en kuitenkaan voi muuttaa ja vaikka voisinkin, siinä olisi ihan liikaa hommaa, jos meinaan pitää päivätyöni ja nukkua kunnolla joka yö.

Oman asennoitumisen tarkistus auttoi. Kohdalleni osuneille neuvojille olen sanonut vähän tilanteesta riippuen joko kiitokset "erittäin hyvästä neuvosta" tai sitten luvannut kääntyä heidän puoleensa jatkossa aina, kun en itse osaa elää omaa elämääni.

Uteliaille sarjakysymysten esittäjille olen vastannut kertomalla huomanneeni kyllä, että heitä kiinnostaa minun asiani, ja ymmärtäväni kyllä, miksi, koska elämäni on todella mielenkiintoista.

Yleensä huumori auttaa. Mieluiten hyväntahtoinen, mutta joskus (mieluummin harvoin) sarkasmillakin on sijansa.

Toisinaan sekä minä että dialogin toinen osapuoli olemme saaneet hyvät naurut ja tilanne on jäänyt alkumetreihin eskaloitumatta ongelmaksi. Toisinaan ihmiset ovat ottaneet itseensä siitä, että en ole halunnut jakaa heidän kanssaan joitakin asioitani tai olen kohteliaasti kieltäytynyt tuputtamistaan neuvoista. Muitakin reaktioita on ollut.

Jokaisesta tilanteesta on kuitenkin ollut hyötyä, vaikka se on joskus ilmennyt viiveellä. Ihmisistä ja itsestään oppii jokaisen itselleen sopimattomalta keskustelukumppanilta tuntuvan tyypin kautta.

P.S. Kiitokset myös W:lle. Olet ollut hyvänä esimerkkinä aggressiivisesta, hyökkäysmäisestä, pilkkaavasta lähestymistavasta, ja siitä huolimatta olen jaksanut sekä vastata kysymyksiisi että suhtautua juttuihisi huumorintajulla. Todennäköisesti et ole niin pahansuopa kuin millaisen kuvan annat itsestäsi jutuillasi. :)

Kirjoitettaessa soi Relaxing music