Insight

Kävinpä eilen illalla pienellä tutkimusretkellä, omassa mielessäni siis.

Kaikki alkoi siitä, kun tein mitä tahansa, jokin häiritsi. En oikein osannut keskittyä kunnolla mihinkään askarteluun tai tekemiseen, kun synapsit katkeilivat ja ärtymys tunki etusijalle. (Alivelle tiedoksi, että torakat juttelivat ihan eri aiheesta tämän aikana.)

Tiesin kyllä aika tarkkaan, mikä mua häiritsi. Piti enää jäljittää syy siihen, miksi tämä asia häiritsi niin paljon. Ei siihen sitten mennytkään kauan, kun puin sitä hetken aikaa eilen illalla ystäväni kanssa.

Kaiken taustalla oli niin yksinkertainen asia kuin odotus. Odotus siitä, että eräs ihminen osaisi olla käytöksessään johdonmukainen eikä sanoa muille yhtä ja tehdä itse päinvastaista. Odotus oli toisaalta ymmärrettävä, koska menneisyydessään ko. ihminen on osannut olla ainakin minun seurassani useinkin objektiivinen, kun taas yleisesti päälinjansa oli kuitenkin epäjohdonmukaisuus. Toisaalta ko. ihminen on sanonut suoraan olevansa mm. kostonhimoinen, joten reilun käytöksen odotus oli jokseenkin yläkanttiin tehty. Oma mokani siis.

Tämän inhimillisen yksinkertaisuuden tajuttuani nauratti. Onneksi aikaa ärtymyksen sietämiseen tuhraantui vain noin vuorokauden verran. Joskus on tullut elettyä kuukausitolkulla epämääräisen ärtymyksen kanssa, joskin se on ollut enimmäkseen taustalla eikä säntäilemässä ristiin rastiin lähes kaikkien ajatusten yli. Jotkut taas elävät vastaavassa tilassa vuosikaudet. En kuitenkaan lähde vertailemaan selkeästi huonompiin asioihin, se ei ole kovinkaan rakentavaa toimintaa.

Tänään on taas hyvä päivä. Napanöyhtätilaus on tehty ja sitä aitoa alkoholitonta minttukaakaota saa sitten oikeassa seurassa jossain kohtaa lähitulevaisuudessa. Illalla suunnistetaan kaupunkia ristiin rastiin.

Kirjoitettaessa soi Rihanna: Rude Boy