Itselleen puhumisesta

Luin eilen illalla ja tänään aamulla affirmaatiokortteja. Niissä oli kauniita maisemia sekä yksityiskohtia luonnosta taustalla, ja etualalla oli positiivisia mieltäylentäviä viestejä.

Olen tyytyväinen elämääni. Voin vaikuttaa sen kulkuun, suuntaan ja laatuun itse. Voin hyvin ja ohjaan omaa kohtaloani. Päätän itse asioistani.

Hallitsen aikaa, joka minulla on käytössä. Osaan suunnitella ajankäyttöäni, teen tarvittavat asiat ajoissa ja varaan riittävästi puskuriaikaa, jotta ehdit tehdä kaiken rauhassa.

Viestit koskivat eri elämänalueita ja asioita: töitä, vapaa-aikaa. harrastuksia, sosiaalisia kontakteja. stressinhallintaa, ajankäyttöä, uskaltamista, kehittymistä, muutoksia...

Monet sanat olivat juuri niin mukavia, leppoisia, rohkaisevia ja ystävällisiä kuin ystäville suunnatuissa viesteissä käytettävät sanat yleensä ovat.

Pohdin, että toisinaan ihmiset ovat hyvinkin julmia itselleen eivätkä aina huomaa sitä. Itseään vähätellään, tekemisiään arvostellaan ja haukutaan. Mitä muuta siitä muodostuu, ellei negatiivisuuden noidankehä?

Sanoissa on voimaa, joka on valjastettavissa ja voi toimia vahvana pohjana elämän rikastamiselle.

Asenne ratkaisee.