"Joo, mutta..."

Nämä "Joo, mutta" -ihmiset (JM) pelailevat minä-olen-avuton-idiootti-auta-minua -näennäisleikkejä. Hyväuskoiset ja auttamishaluiset (H/A) menevät usein tähän ikävään loukkuun.

JM: - Siis katso millaisessa läävässä mä asun! Tää on ku tunkio!
H/A: - Ei tää nyt niin paha ole.
JM: - Onhan! Katso vaikka, tuokin taso on täynnä kahviläikkiä!
H/A: - No hetkihän siinä menee, että ne pyyhkii...
JM: - Luuletko että mulla on hetkeäkään aikaa, kun pitää hoitaa työt ja harrastukset lasten lisäksi?
H/A: - Kai se minuutti tosiaan liikenee?
JM: - No vaikka liikenisikin, ei se tason pyyhkiminen vielä mitään muuta. Muu kämppä on kuin sikolätti!
H/A: - No saatko edes yhden päivän käytettyä suursiivoukseen tai jos vaikka siivoat pikkuisen joka päivä?
JM: - Eihän se mitään auta vaikka mä siivoaisinkin, kun ei toi äijä mitään osaa paikoilleen laittaa ja kersatkin sotkee koko ajan. Enkä mä ees jaksa ku selkään sattuu ja tää tupakkayskäkin rajoittaa, ei yhtään voi hengästyä, hyvä kun jaksaa tuolla alakerrassa käydä tupakalla ja kiivetä ne portaat ylös sen kahden kerroksen verran.
H/A: - Onhan noita siivouspalveluitakin...
JM: - No on tosiaan, ja ihan hirveet taksat niilläkin on. Jotkut vielä vaatii esisiivousta, pitäisi kuulemma ainakin lelut lattioilta nostella ennen ku ne tulee paikalle. Mitä se sellainenkin on?
H/A: Eikö se sitä oo, että ne saisi pestyä ja imuroitua helpommin kun on lattia valmiiksi raivattu, eikä mene mikään pikkuesine vahingossa roskiin?
JM: - Niinhän ne sanoo, mutta ne on vain laiskoja. Rahastaa eikä tee mitään.
H/A: - Hmm...
JM: - Eli näet itsekin, että ei tätä mitenkään saa puhtaaksi kun ei oo aikaa eikä rahaa.
H/A: - Entä jos sun mies veisi lapset vaikka illaksi puistoon, saisit aikaa siivota?
JM: - Jos mä saan aikaa itselleni, mä lillun kylvyssä ja luen lehtiä enkä mitään sotkuja ala siivoo.
H/A: - Entä jos sä veisit lapset puistoon ja miehesi siivoaa?
JM: - Niin varmaan. Se istuisi kalja kourassa ja katselisi vaikka seinää ettei tarvitsisi tehdä mitään. Eikä se edes osais, enemmän varmaan sotkis ku sais puhdasta jälkeä aikaiseks.
H/A: - Entä jos lapsille alkaa opettaa, että ne auttaisivat siivouksessa? Ainakin me lapsina jo opittiin, että oma huone on siisti eikä leluja loju missään.
JM: - Se on kuule myöhäistä nyt, ne on jo kolmen ja viiden eikä se mitään auta kun niiden isäkin on kuin sika. Ne on jo perineet sen sikageenin ja sotkee kolmistaan.
H/A: - Niin, kuulostaa tosiaan siltä ettei tilanteelle mitään voi.
JM: - Niinhän mä sanoin heti, olisit vaan uskonu mua ku kyllä mä sen tiedän.

Vaihtoehtoisesti voidaan olla vähemmän hyväuskoisia (VH) ja kääriä epämiellyttävä keskustelu aika pian rullalle, jolloin säästetään omia hermosoluja eikä jouduta avuttomaksi selitystulituksen uhriksi:

JM: - Siis katso millaisessa läävässä mä asun! Tää on ku tunkio!
VH: - No jos sä niin sanot.
JM: - On se! Katso vaikka, tuokin taso on täynnä kahviläikkiä!
VH: - No niinpä näkyy olevan.
JM: - Ihan karsee paikka. Sikolätti oikein. Enkä mä jaka tätä siivota, eikä oo varaa siivouspalveluun.
VH: - Kulostaa tosiaan ikävältä tilanteelta.
JM: - Se on. Vituttaa oikein. Sulla on varmaan puhtaampi koti.
VH: - Sehän on muutenkin erilainen paikka, sähän tiedät että sisustaminen ja/tai siivoaminen on mun harrastus. Ootko muuten kuullu siitä yhdestä koulukaverista, sehän pääsi nyt eduskuntaan... (tms. aiheenvaihto).