…mutta kylähullu hyppii edelleen laiturilla ja heiluttelee ajat, vuosikaudet sitten vanhentunutta lippuaan. Sama rutiini päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, vaihteluitta, mitä nyt välillä heiluttaa lippua oikeassa eikä vasemmassa kädessä.
Hulluilla halvat huvit, idiootilla ilmaiset – paitsi ettei se ihan niinkään mene. Eräs idiootti on jo useamman vuoden ajan käyttänyt turhaan eli tuhlannut kalleinta, mitä hänellä on: elinaikaansa. Esitellessään mätähampaista hymyään hän on pelotellut ihmisiä rumuudellaan ja haukkuessaan niitä hän ei ole suinkaan ajanut heitä kauemmaksi toisistaan, vaan itsestään. Ihmiset käänsivät idiootille selkänsä; jotkut säälivät häntä, toiset halveksivat.
Idiootti on käyttänyt elinaikaansa samojen asioiden hokemiseen melkein uskonnollisella omistautumisella, vaikkei olekaan saanut yhtään ainutta seuraajaa. Idiootti on tehnyt jutuistaan mantran ja toistelemalla sitä vaipunut pitkään, vuosien mittaiseen transsiin, jossa oleminen antaa hänelle uskon omaan, todellisuudessa olemattomaan, merkityksellisyyteensä.
Heiluta lippuasi, idiootti, heiluta, koska niin tekemällä ylläpidät illuusiotasi junan kyytiin pääsemisestä eli todellisuuteen kiinnipääsemisestä. Varo vaan, ettet hyppiessäsi vanhan laiturin mädillä lankuilla rikkoisi niitä ja putoaisi lahon puun läpi, koska sehän olisi paitsi vaarallista, myös noloa. Vaikka mitäpä väliä sillä olisi, kun et kuitenkaan edes ymmärrä olevasi idiootti…