Käytöksestä

Postitoimisto. Yksi isompi pöytä, jossa kirje-/pakettivaaka, teippirulla ja sakset. Kolme pienempää pöytää, joissa kyniä.

Minun on pakattava kengät. Iso pöytä on varattu: parikymppinen hihhuli (H) raapustaa osoitetta postikorttiin. Dialogimme:

D: Hei, mä tulisin pakkaamaan paketin tähän pakkauspöytään.
H: (silmäilee mua laiskasti) Joo, no mä kirjoitan tän kortin nyt ensin valmiiksi. (Jatkaa korttinsa räpeltämistä.)

Siirryin pakkaamaan kengät pienemmän pöydän ääreen. Tilaa ei ollut hääppöisästi, mutta kyllähän se onnistui. Eipä hihhuli saanut kirjoitusrauhaa, koska hain "hänen" pöydästään vähän väliä jotain: muutamia teipinpätkiä, sakset, ja punnitsin vielä paketin vaa'assa.

H: Ihan hyvinhän tuo näyttää onnistuvan.
D: No ei todellakaan mitenkään erityisen "ihan hyvin", mutta sopeudun kyllä.
H: Voi, no onpa ikävää.
D: Niin, tosiaan, voi, no onpa ikävää.

Hihhuli tukki turpansa. Kävin jonottamassa tiskille, maksoin lähetyksen ja kävelin ulos. Hihhuli raapusti vieläkin korttiaan.

Musta tuntuu, ettei se osannut edes kirjoittaa. Kaiken muun osaamattomuutensa lisäksi.