Kesäsade

Menin sänkyyn tavallista aikaisemmin, jo 01:08. Epäilyttävää, blexin sanoja lainaten. Nukahdin melkein samantien ja tietysti se olikin liian hyvää ollakseen totta.

Heräsin kerralla maahan romahtaneen sateen huminaan ja hetken ihmeteltyäni katsoin kelloa: 01:30. Perhana. Kävin tsekkaamassa kaikki avoimet ikkunat ja suljin ainakin parvekelasit: tiedä mikä märkä lintu sieltäkin muuten pöllähtäisi suojaan. (Joo, olen julma, pidän vain oravista.)

Juuri kun olin liukumassa dreamlandiin, ukkonen jyrähti. Perkele. Kävin katsomassa millä tuulella lemmikit ovat mutta mitään sydänkohtauksia ei ollut havaittavissa, elukat tapittivat mua närkästyneen oloisina ja käänsivät selät merkiksi siitä, että olen vapaa lähtemään häiritsemästä, kun en ruokaakaan ollut tuomassa. Nice.

Kolmas yritys. Yeah right. Tällä kertaa muutama salama varmisti, etten ihan heti saanut silmiä kiinni. Sen verran kuitenkin koitin kansantaruston rajoja, että katsoin puolipimeässä huoneessa sängyn vieressä olevaan peiliin. Siellä olin minä eikä kauhuleffojen kuvatus. Vihdoin nukahdin.

Aamuherätyksen jälkeen vilkaisin ulkona asfalttia pitkin vierivää tulvaa ja ihmettelin, onko kumisaappaille vihdoin käyttöä. Ei ollut. Sain kyydin ovelta.

Nothing like the rain. Sen mukana taisi huuhtoutua jotain muutakin kuin pölyt asfaltilta. Ainakin aamulla ei ollut enää läheskään yhtä haikea olo kuin ennen. Päätä tosin pakottaa. Ajatteleminen sattuu.

Kirjoitettaessa soi J. Lo: I'm Into You