Ihminen on prosessi muutenkin kuin fysiikkansa osalta: myös henkisesti ihminen on läpi elämänsä "kesken" yksinkertaisesti siksi, että aina on lisää opittavaa ja kehittymisen varaa.
"Kesken" voi viitata jopa 99,99 %-seen täydellisyyteen tai saavutukseen, ja silti se on "kesken". Kaikentietävää ja kaikkivoipaa ihmisolennosta ei silti tule koskaan, sillä siinä tapauksessa hän lakkaisi olemasta ihminen ja muuttuisi jumalolennoksi. (Tosin toisinaan siihen ON mielenkiintoista pyrkiä...)
On jokaisen oma valinta, millä vauhdilla edetä, mihin pyrkiä, missä pitää hengähdystauko, mihin vetää raja - vai tehdäkö mitään.
Omat kriteerit ovat ihmiselle yleensä tutuimmat ja usein myös ne helpoiten hyväksyttävät. Empaattiset ja älykkäät ihmiset ymmärtävät omiensa olevan vain pisara meressä, minkä takia he välttävät tiukkojen kriteerien asettamista muille sekä pitävät odotuksensa muita kohtaan terveen rajoissa.
Odotan vaistomaisesti muiden yltävän samalle tasolle kanssani sekä huomaan joskus ällistyväni ja/tai ärsyyntyväni muiden alittaessa oman tasoni. Odotukseni perustuvat lähinnä siihen, etten pidä ihmisiä itseäni tyhmempinä enkä ajattele olevani ylivertainen verrattuna muihin, vaan sijoittuvani "kultaiseen keskiluokkaan".
Tällä viikolla ärsyynnyin erääseen tilannetajuttomuuteen, ja hetken asiaa pohdittuani tajusin ärtymykseni johtuvan odotuksestani, johon kyseisen tilannetajuttomuuden toteuttaja ei ollut antanut mitään aihetta.
Olisin voinut selitellä ärtymystäni väsymyksellä, nälällä, sateessa kastumisesta aiheutuvalla palelemisella ja varmaan vielä jollain muulla, mutta ne olivat vain osa palettia. Todellisuudessa erehdyin pitämään tätä naista hienotunteisena, vaikka hän ei ole sitä ollut ennenkään.
Hyvä oppitunti. Näitä löytyy varmasti lisää, kunhan tarkkailee ulkomaailman lisäksi myös omaa sisäistä maailmaansa. Lopputuloksena keskittyy olennaiseen (itsensä kehittämiseen) sen sijasta, että luettee, toistelee, arvostelee, tuomitsee ja tuskailee maailman virheitä tajuamattaan olevansa yksi niistä.
3 kommenttia
3001Europa
9.5.2014 23:20
Hei, mielenkiintoinen kirjoitus. Ihminen todellakin on prosessi - fyysinen ja henkinen. Tuntuu siltä, että prosessi jatkuu ja jatkuu aina vaan ja opimme uutta jatkuvasti kun pidämme aistimme auki ja vastaanottavaisina uusille asioille. Lapset ihmettelevät ja kyselevät - jos aikuinen säilyttää tämän lapsenomaisen kyvyn, hän voi saavuttaa sellaisen tietoisuuden tason, josta kirjoitit. Jokainen päivä on ihmeitä täynnä kun vaan malttaa katsoa tarkasti mutta meillähän on ainainen kiire. Kivoja sloganeita boxissa - niitä sopii funtsia...
Vastaa kommenttiin
Dia
9.5.2014 23:26
Kiitos palautteesta :)
Sain aikaiseksi koko ajatusketjun siitä kun lähdin tutkimaan ärtymystäni, sen syitä ja lähdettä. Tottakai ulkopuolinen maailma voi vaikuttaa, mutta reaktiot ovta kuitenkin omiani ja ne viestivät siitä millainen minä olen, eivätkä kuvaa ulkopuolista maailmaa.
Lasten kyky olla välittömiä ja uteliaita ja luontevasti omia itseään on ihailtava ja valitettavasti katoaa iän myötä hyvin monilla ihmisillä. Minä koen olevani onnekas, koska ympärilläni on monia, jotka eivät vanhene henkisesti, vaan kypsyvät henkisesti, ja he ymmärtävät lapsenomaisuuden mahtuvan edelleen myös fyysisesti aikuisen ihmisen elämään.
Kiireestä sen verran, että se on valittevan pitkään ollut elämänkumppanini. Sitten aloin tajuta sen parisuhteen olevan totaalisen sopimaton itselleni ja etäännyin kiireestä. Nyt kiireelle on aikansa ja paikkansa elämässäni vain rajoitetusti, mikä on helpottanut elämääni tuntuvasti.
Itsensä tunteminen on todellinen taito, jota voi hioa ja hyödyntää läpi elämänsä. Pyrin siihen parhaani mukaan ja jaan pohdintojani aiheesta myös täällä cityssä. :)
Anonyymi
5.12.2021 10:32
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin