"Kukaan ei leiki mun kaa!"

Otsikon lausahduksen kuulin eräältä fyysisesti aikuiselta ihmiseltä kauan kauan sitten. Kyselin tapahtuneen taustoja ja hänen kertomuksestaan selvisi, että hänen lähipiirinsä käänsi hiljalleen, ihminen kerrallaan, hänelle selkänsä. Ihmettelin syitä ja ne olivat kuulemma tälle henkilölle tuntemattomia tai sitten selitys piili siinä, että kaikki olivat kusipäitä.

Myöhemmin, tutustuttuani paremmin kyseiseen ihmiseen, otin itsekin etäisyyttä. Syynä oli epämiellyttävyyden tunne, joka vahvistui jokaisen tapamisemme yhteydessä. Aluksi suhteellisen normaalilta vaikuttanut ihminen kyselikin pian hyvin uteliaasti erittäin yksityisiä asioita, antoi pyytämättä hyvin törkeitä neuvoja ja yritti sekaantua asioihini, minkä lisäksi rasvaiset jutut ja loukkaaviksi tarkoitetut vihjeet ja syytökset lentelivät ilmassa harva se hetki.

Päädyin ajattelemaan hänen olevan yksinkertaisesti tilannetajuton ja mahdollisesti jokseenkin yksinkertainen. Melkein meinasin ajatella tilanteen olevan jokseenkin surullinen, kun havahduin kysymään itseltäni: kuka minä olen arvioimaan hänen elämäänsä? Jos hän viihtyy sellaisenaan kuin on eikä ymmärrä itse olevansa ainakin jonkinasteinen osasyy ihmisten kaikkoamiseen ympäriltään, niin olen kyllä jäävi puuttumaan asiaan, joten pidin ajatukseni ominani.

Näin. Selvitin tilanteen itselleni ja voin vihdoin piirtää mielessäni henkselit kyseisen tapauksen yli. Hyvillä mieli. :)