Kun sanat ja teot eivät kohtaa

Kannattaako edes näennäisesti myöntää mokanneensa, jos ei itse usko sanoihinsa eikä muuta tapojaan edes kokeeksi?

Kun on täynnä pyhää vihaa kaikkia menneisyydessään vaikuttaneita kiusaajia kohtaan, miksi laittaa elämäänsä tullut uusi ihminen sijaiskärsijäksi ja tehdä hänelle yhtä pahaa

Menneisyydessä eläminen.
Tuplastandardien invaasio.
Selkärangattomuus.
Hiljaisuuden muurit.
Väistelytaktiikka.
Selittelyviidakko.
Ehdottomuus.
Vähättely.
Tyhjyys.
Pimeys.
Pelko.

Millaistakohan on elää maailmassa, jossa ympärillään olevat ihmiset ovat väärässä, pässejä, kusipäitä ja joita pitäisi saada vedellä avarilla naamaan ns. opetusmielessä?

Minkä sävyn musta on sellaisen sielu, joka alkaa haastaa riitaa kavereidensakin kanssa, jos ei saa riitaa aikaiseksi ventovieraiden kanssa, ja ajettuaan läheisensä pois syyllistää näitä lähdöstä?

Miten rikkinäinen onkaan sellaisen mieli, joka tietää ja näkee toimivansa toistuvasti ja tietoisesti väärin ja satuttavansa tällä läheisiään, muttei silti muuta tapojaan?

Miten pelokas ja pieni lapsi onkaan piilossa siellä vittuilun ja omien totuuksien julistamisen suojamuurien takana?

Surullista, etteivät kaikki pienet pelokkaat lapset saa tilaisuutta kasvaa terveiksi aikuisiksi, vaan jäävät pimeyteen suojamuurien taakse.

Surullista, mutta ei sattumaa, vaan usein vain pelon ohjaama valinta.

Kirjoitettaessa soi Cheek feat. Samuli Edelmann - Parempi mies