Kyrpänaama

Eräs tarina sai mut miettimään taas kerran ihmisten tilannetajua ja suhteellisuudentajua. Mies hakee vuokraliikkeestä X edellisenä päivänä varattua esinettä. Esineen varauksen on tehnyt miehen naisystävä omalla nimellään tai työnantajansa nimellä. Liikkeen aspanainen ei löydä varausta kirjoista/koneelta ja kertoo tämän miehelle. He kinaavat hetken asiasta, koska miehellä on kiire ja aspanainen on huonolla tuulella. Lopulta mies tokaisee myyjälle: ”Miks sä oot tollanen kyrpänaama?” ja soittaa varauksen tehneelle naisystävälleen, joka puhuu myyjän kanssa ja siinä sitten selviää, että varaus oli kirjattu edelliselle päivälle, jolloin se oli tehtykin, eikä noutopäivälle. Tätä ei myyjä ollut hoksannut katsoa. Palauttaessaan esineen käytön jälkeen liikkeeseen miehen naisystävä onkin tekemisissä liikkeen omistajan eikä em. aspan kanssa. Omistaja kertoo naiselle, että aspa pahoitti mielensä saatuaan kuulla olevansa kyrpänaama. Omistajan mielestä sana oli loukkaava. Naisen mielestä taas aspanainen on käsittänyt tilanteen ihan väärin, eihän häntä ole haukuttu. Kuultuani tarinan en mennyt sanattomaksi. Kysyin kertojalta (naisystävä), onko sana ”kyrpänaama” hänen mielestään asiallista kieltä, jota voi käyttää jokapäiväisessä kommunikoinnissa vieraiden ihmisten kanssa. Hänen mielestään oli ja on kuulemma myös hänen miesystävänsä mielestä, koska aspanainen oli ”vähän hankala”. Hetken teki mieli soveltaa käänteispsykaa ja kysyä tältä naisystävältä, miksi hän on tuollainen kyrpänaama – ja sitten (todennäköisesti saatuani voimakkaan vastareaktion) kertoa, että hei, sehän on ihan normisana sellaiselle, joka on ”vähän hankala” eikä esim. ymmärrä ”vähän hankalan” ja ”kyrpänaaman” välistä merkityseroa. 😀 Mutta tyydyin vaan toteamaan: ”Aha”. Kyseinen naisystävä kun ottaa hyvin herkästi pulttia pienistäkin asioista, vaikka sanoo hyvin voimakkaasti ympärillään olevia ihmisiä vaikka kyrpänaamoiksi, jos kokee heidät hankaliksi – omasta näkövinkkelistään. Onneksi seuransa voi valita. 🙂