Ihmettelin tänään yhtä asiaa pitkän tovin, kunnes käänsin kelkkani ja aloin miettiä, miksi ihmeessä ihmettelen sitä asiaa. Tulin siihen tulokseen, ettei siinä asiassa ole mitään ihmeellistä eikä ihmeteltävää(kään). Sama asia on mullekin ja monelle muullekin tuttu, suhtaudun vaan siihen eri tavalla kuin ihminen, jonka tapaa siis ihmettelin.
Mun tekis kauheesti mieli kysellä lisää ja ymmärtää ja ehkä jopa jollain tavalla vaikuttaakin tai edesauttaa tai edes auttaa - mutten tee niin, koska kukaan ei oo pyytänyt ja tuputtaminen on ärsyttävää muidenkin kuin omasta mielestäni. En toista samaa vanhaa tyhmyyttä, en tällä kertaa enkä yleensäkään enää niin paljon kuin ennen. Ei mun tarvi pelastaa ketään miltään ja miksi ihmeessä mä edes luulen, että mun sekaantuminen asiaan muka auttaisi?
Sitä paitsi oishan mulla omiakin juttuja hoidettavana, vaikka tiskit.
Kirjoitettaessa soi 112: Never Mind
5 kommenttia
Flash-Bang
28.6.2011 00:02
Ite hoitelin tiskit äsken ja tuli raukea olo. B)
Vastaa kommenttiin
Dia
28.6.2011 00:04
Ai hitto, tiskit! Aloitin pyykeistä. :/
Vastaa kommenttiin
vonStackelbaum
28.6.2011 02:36
Kokemukseni mukaan suurin osa ihmisistä ihmettelee samoja asioita, etenkin jos ne liittyvät parisuhteisiin.
Ystävälläni on tapana sanoa että puhukaa ihimiset, puhukaa. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, pelko estää...
Vastaa kommenttiin
Dia
28.6.2011 13:18
En mä Stackeli (tällä kertaa) parisuhteita ihmetellyt vaan ihan yhden ihmisen reaktiota tiettyyn asiaan. Kaipa sekin liittyy sen ihmisen entisiin parisuhteisiin, sieltähän osa "traumoista" tulee.
Kommunikointi tosiaan pelastaa ja ehkäisee, mutmut... kaikki ei sitä hallitse. Eikä se aina riitä, kun jokainen kommunikoi omalla tavallaan ja varmaan kokee sen itsekin parhaimmaksi ja tadaa! siinä kun on kaks "asiantuntijaa" napit vastakkain... Ei onneks oo mun skene. :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:38
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin