Lähimmäisenrakkautta. Platonista vieläpä.

Kävinpä tänään hakemassa sisäkköessua. (Ei, Veltsu ei ole palkannut minua, eikä essu liity tähän lainkaan.) Sanotaanko niin, että jätän tietoisesti osan verhoistani auki ja tykkään yllättää tv-luvantarkastajiakin. Ehe ehe öhö öhö.

Katseeni harhaili kaikki e-liikkeen hyllyt läpi mutta voihan harmi, en nähnyt essua enkä asukokonaisuutta, johon sellainen kuuluisi. Pyysin jopa myyjältä apua, mutta hänkään ei osannut jeesiä, valikoimiin kun ei kuulunut kyseistä hepenettä, ainakaan hyllytarjonnasta päätellen.

Olin jo luopumassa toivostani, kun samassa liikkeessä asioinut mieshenkilö ojensi minulle paketin ja kysyi: "Tällaistako etsit?" Hm. En ihan, mutta menettelihän tuokin. Kiitin nätisti ja käännyin kipittääkseni kassalle, kun mies lausui vielä hyvin herrasmiesmäisen kohteliaisuuden: "Tuo sopii sinulle varmasti todella hyvin." Eikä ollut yhtään limaisen tai niljakkaan oloinen. Ei niinku yhtään. :D

Aww. Ihmiset on sitten ihania. <3

PS. Shiwan on oikeassa. Naisena pääsee aika hiton helpolla, kaikki suurinpiirtein tuodaan valmiiksi eteeni. :)