Luottamuslimiitistä ja peloista

Annan elämääni tuleville uusille ihmisille ns. luottamuslimiitin: kyseinen ihminen vaikuttaa itse ihmissuhteeseemme. Oma kanssakäymiseni voi vaikuttaa kyseisen ihmisen toimintaan ja valintoihin, sen tiedostan.

Uuden ihmisen luottamuslimiittiin eivät kuitenkaan vaikuta häntä enempää muut ihmiset, kuulopuheet eikä menneisyyteni.

Yksittäiset ihmiset ovat valehdelleet minulle. Yksittäiset ihmiset ovat käyttäneet minusta omaamaansa arkaluontoista tietoa minua vastaan sekä hyötymis- että satuttamistarkoituksessa. Yksittäiset ihmiset ovat asettaneet minut vastuuseen muiden ihmisten teoista. Yksittäiset ihmiset ovat syyllistäneet minua omista valinnoistaan ja virheistään.

Nämä ovat olleet näiden yksittäisten ihmisten valintoja mm. pelon, pelkuruuden, osaamattomuuden, häpeän, taitamattomuuden tai yksinkertaisuutensa takia.

Yksittäiset ihmiset ovat antaneet minulle tunnustusta, rakkautta, osoittaneet kunnioitusta ja arvostusta. Minusta on välitetty, seuraani on hakeuduttu ja minua on kiitetty avusta ja olemassaolosta.

Maailma on sekoitus kaikkea ja kaikenlaista. Siitä voi valita itselleen sen, mihin haluaa keskittyä, sen perusteella, haluaako valittaa vai vaikuttaa. Pelata pelejä vai elää tosissaan.

Joku valitsee olla hiljaa tosielämässä mutta huutaa ja sotia netissä. Joku valitsee olla kohtaamatta häpeäänsä ja satuttaa sen seurauksena teoillaan muita ihmisiä. Joku antaa periksi pelolleen ja menettää ehkä elämänsä tilaisuuden. Joku ei vain mieti, mutta tekee.

Pidän tärkeänä sitä, että vaikkei voisi kohdata ulkomaailmaa tai kertoa sille ajatuksistaan, pysyisi rehellisenä itselleen. Silloin on helpompi kasvaa vahvaksi ja jossain vaiheessa hylätä korvaavat toiminnat ja alkaa elää oikeaa elämää, sekä näyttää maailmallekin oman läpinäkyvyytensä ihmisenä: vailla häpeäsalaisuuksia tai pelkoestoja.

Minä uskalsin uskaltaa, ja siihen tarvittiin vain minua itseäni. Uskallus palkittiin, se siis kannatti.

Kannattamisen määrittelin itselleni näin: vaikka en aina saanutkaan vastausta kysymyksiini, ainakin olin kysynyt enkä ainakaan jättänyt tekemättä sitä, mikä oli itsestäni kiinni.

En jäänyt jossittelemaan enkä ainakaan harmittele vuosien päästä, että jätin tekemättä sen mitä halusin, koska uskallusta puuttui ja annoin periksi peloille.