Miksei aina voi olla lauantai?

Niin miksei ihmeessä?

Pentuna lauantai oli siivouspäivä, siksi inhosin sitä rallatusbiisiä, jossa lauantai oli "kuumia tuulia ja (jotain) huulia". Mulle lauantai oli muutaman tunnin suhteellisen tylsä ja tuskainen taival, kun piti siivota koti - ei siis pelkästään oma huone, vaan koko koti. Aikamoista lapsityövoimaa :D Plussana tietty se, että opin arvostamaan puhtauden ylläpitoa js nytkin teen autopilotilla pientä siivousta arkiaskareiden ohella, jolloin varsinaista siivouspäivää ei vaan enää tarvita.

Tuo lapsuuden takauma selittänee senkin, että aikuisena tykästyin eiminkääntekemiseen juuri lauantaisin. Korkeintaan aamulenkille jaksan suunnitellusti lähteä, mutta mitään ohjelmaa en todellakaan kaavaile etukäteen. Päivä on kokonaan sitä varten, mitä satun haluamaan, vaikka se olisikin pelkkää sohvalla torkkumista. :D

Tänä lauantaina ois ollu suunnitelmia mut ne piti siirtää tulevaisuuteen. Oli jokseenksin riitaisa olo eilen syödyn kanan kanssa, joten pysyttelin kotona ja sängyssä tai sohvalla. Vettä voisi nyt uskaltaa juoda jo vähän enemmänkin. Ihme homma, että oon syönyt jo vanhaksi mennyttä kanaa ilman mitään jälkioireilua, ja tämä kana oli ihan tuore. Ehkä mun kroppa osaakin nykyään ottaa vastaan vain vanhentunutta ruokaa. :D

Lohduttauduin pakollisena koti-iltana pukeutumalla juhlamekkoon, vaikka "sekin menee vaan ryttyyn sohvalla maatessa", ajattelin. Haha, olin väärässä. Puoli tuntia sitten tuli puhelinsoitto, muutaman kilometrin säteellä olisi illanistujaiset. Ehdin jo ilahtua, mutta niin, lauantaihan nyt on eli no fun for me. Mua pyydettiinkin vain juoppokuskiksi. :D

Edit. pieni kruisailu jopa piristi. Ei kuitenkaan liikaa, menen nukkumaan ihan just.