Jossain lehdessä Dorata-nimimerkillä kirjoittanut nainen tuohtui siitä, että häntä ei kiitetty hänen pidettyään Hakaniemen hallissa ovea auki eräälle naiselle.
Doratalla oli siis odotus siitä, että hänen tekonsa huomataan ja että siihen reagoidaan tietyllä tavalla. Odotuksissa on kääntöpuolena pettymys, koska harvemmin ympäröivä maailma toimii niin kuin juuri tietty tyyppi haluaa. Maailmassahan se vika on. :D
Mitä tekikään Dorata? Ensin hän sanoi tälle hiljaa pysyneelle naiselle: "Ole hyvä." Kun reaktiota ei vieläkään irronnut, Dorata (todennäköisesti aika sarkastisesti) totesi: "Kiitos, että sain avata oven sinulle." Lopulta ilmeisesti ylitsepääsemättömän sietämättömäksi paisunut hiljaisuus painosti Doratan avaamaan suunsa jälleen kerran: "Noin kohteliaat leidit pääsevät elämässään hyvin pitkälle."
Dorata kirjoitti toivovansa kyseiselle naiselle käytöstapojen opettelemista ja toivoi naisen opettavan myös lapsilleen parempia käytöstapoja. Sitä Dorata ei nähnyt ollenkaan, että hän itse ilkkui ja hyökkäili sanoillaan jo tilanteessa ja myöhemmin lehden palstalla.
Mä näin enemmän dorkaa Doratassa kuin hiljaa pysyneessä naisessa. Ihan oikeasti, miten paljon jonkun ventovieraan sanomatta jätetty kiitos voikaan painaa vaa'assa, että siitä pitää kirjoittaa lehteen? :D
Olen tietysti käytöstapojen puolesta, tervehdin ja kiitän itse aina kun huomaan tilanteen. Olen tosin joskus ajatuksissani kävellyt tuttujen ohi huomaamata heitä ja saattaa hyvinkin olla, että joku on pitänyt mulle ovea auki, mutten ole ajatuksissani huomannut kiittää, vaikka usein itsekin pidän ovea auki esim. vanhuksille.
Entäpä jos Doratan tarinan nainen kiittikin, mutta Dorata ei sitä omalta ääneltään kuullut? Tai entä jos nainen oli niin ajatuksissaan, ettei huomannut jonkun pidelleen ovea häntä varten? Tai jos nainen kuunteli musiikkia eikä kuullutkaan Doratan pätemistä?
Doratan olisi mielestäni hyvä aloittaa se maailmanparannus itsestään ja joko vähentää reaktioitaan, odotuksiaan tai sitten olla pitelemättä ovia auki, kun ei häntä ole kerran pyydetty niin tekemäänkään.
P.S. Enkä ollut se tarinan "leidi". :D En käy Hakaniemen hallissa enkä ainakaan muista yhdenkään naisen pidelleen mulle ovia tämän vuoden puolella.
6 kommenttia
Ajna
4.4.2011 20:41
Eikö sitä jotenkin niin sanota, että suurin kiitos tulee omasta sydämestäsi... Ja jos sitä haluaa harjoittaa, niin voi tehdä vaikka "näkymättömiä" hyviä asioita, joista ei voi odottaa kiitosta keneltäkään ulkopuoliselta. Esim. kenenkään näkemättä siivoaa kadulta roskia, antaa nimettömän lahjoituksen tms. tms.
Vastaa kommenttiin
Dia
4.4.2011 21:48
No nimenomaan! :)
Jos asioita tekee vapaasta tahdostaan, niin sen oman hyvän mielen pitä'isi riittää. Muuten ollaan hakoteillä, kun odotellaan kiitosta ja suututaan, kun ei sitä herukaan.
Pienet on tosin Dorinan murheet, jos jaksoi tuollaisesta ottaa itseensä. :D
Vastaa kommenttiin
Dia
4.4.2011 22:56
Blexi hei, sun älykkyytes saa mut sanattomaksi. :D
Vastaa kommenttiin
CS80
4.4.2011 23:42
Tänään kun kävin asioilla mä suorastaan hätkähdin kun olin lähdössä pankista melko ripeästi mutta kurkotin takaani vielä ovesta kiinni kun iäkkäämpi rouva oli menossa kädet täynnä käsilaukkua ja sontsaa sisään. Tämä sanoi oikein kuuluvasti kiitos ja otti katsekontaktin kun hätkähdin ja katsoin mitä tapahtui... Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen :oD
Ei mua opetettu ainakaan vaatimaan kiitosta, mut toki mä ilahduin rouvan eleestä. Jos sitä ei vaadi oletusarvona, tuntuu se mun mielestä kuitenkin uskottavammalta kuin väkisin puserrettu "no v***u kiitti nyt sit, can I go now?"...
Vastaa kommenttiin
Dia
5.4.2011 00:00
Oot CS80 ihan oikeassa, se asioiden saamisen odottaminen onkin tavallaan tyhmää, koska lopulta saakin jotain väkinäistä ja epäaitoa. Jos sitä hakemalla hakee epäkohtia tai odottaa kiitoksia, voi olla aika vaikea elämä päivästä toiseen, kun edestään löytyy joka tapauksessa vain miinusta.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:39
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin