Odotus ja pettymys

Odotus hiipi huomaamatta, askel kerrallaan, varjoakin äänettömämmin ja asettui mukavasti tuttuun asentoon. Oltuaan paikallaan riittävän kauan hautautuakseen paksun pölykerroksen päälle odotus suuttui ja muuttui jopa hetkeksi mustaksi.

Vieläkään ei tapahtunut sitä, mitä varten odotus oli tullut paikalle. Ennuste ei ollut toteutunut, tavoite uinui lähtökuopissa eikä tilannekaan näyttänyt kehityksen merkkejä.

Joskus niin käy. Vaikka repeäisi nahoistaan ja paukkuisi liitoksistaan ja lietsoisi itseään tsemppituulelle wanhaksi menneellä ja mädälle haisevalla mantralla, nothing happens.

On se vaan hyvä seurata tätä yhden miehen (?) näytelmää sivusta. Voi reppanaa. :D Mut kunnioitettavasti se jaksaa harrastaa kierrätystä, hatunnosto siitä. Ei ainakaan turhaan ylikuormita kumpaakaan aivosoluaan keksimällä mitään uutta. Voihan pyöränkin keksiä uudelleen, jos ei resurssit muuhun riitä eikä kehitystä ole nähty vuosiin. :D

Kirjoitettaessa soi Lily Allen: Fusk You Very Much