Jungin viisasta oppia soveltaen päästin taannoin varjoni esiin muutamia kertoja, viimeksi tänä aamuna. Päätös oli tiedostamaton, mutta tilanne, jossa olin ehtinyt hetken aikaa olla, alkoi edellyttää minulta sellaistenkin resurssien käyttöä, joita en mielestäni omannut.
"Mitä jos ylittäisit itsesi." Siis kirjaimellisesti. Joten niin teinkin, en kuitenkaan ihan pyydetyllä/ehdotetulla tavalla, vaan varjoisammin.
Vaistot ovat välillä aivan mahtavia, kun niiden varassa toimiminen tuottaakin ennakoidun/pelätyn rangaistuksen sijasta helpotusta sekä ymmärtämistä ja hyväksyntää ulkomaailmalta.
Maltilla esiintuotuna varjo toimii reippaan tiimipelaajan tavoin.
Eikä asiat olekaan aina sitä, miltä niiden on luullut näyttävän:
