Puheripuli

Kaupassa. Lihaosastolla. Tsekkailen mitä fileitä vois ostaa, kun vieressäni seisova täti-ihminen heittää kädessään olleen lihapakkauksen takaisin hyllyyn ja alkaa marmattaa mulle: "Miks tää on tässä ja miksei siinä oo hintaa ja mitäköhän se maksaa? Näetkö nyt, ei siinä oo edes hintaa. Mitäköhän tää ees tekee täällä? ja mitä täsä ees on sisällä?" etc. Tuijotan hyllyssä olevia fileitä, kunnes täti alkaa tivaa multa vastauksia. En keksi parempaa kuin "Hei mä en oo töissä täällä." Täti hiljenee ja häviää. Ihan terveen oloinen noin päällepäin.

Eläinkaupassa. Oon ostamasa tuholaisilleni ruokaa ja joudun jonottaa kassalla useita minuutteja, kun joku rouvashenkilö selittelee kissastaan ummet ja lammet myyjälle. Lopulta he menevät hyllyväliin ja myyjä lukee tälle rouvalle ääneen, mitä ruokapakkauksen kyljessä lukee, jotta rouva tietää, mitä syöttää kissalleen. Kassalla odottelee mun lisäksi muitakin asiakkaita, jokaisella useampi ostos. Rouva seisoo kohta taas kassalla ja lompakko auki kertoo kaskuja kissastaan. Mä säälin jo sitä kissaa.

Kirjoitettaessa soi Black Eyed Peas: Shut Up