Tasapainoinen elämä ja unelman eläminen ovat aika hiton isoja saavutuksia, joista on aihettakin olla iloinen ja ylpeä.
Tietysti kohta rima nousee taas kerran ja uudet tavoitteet asettuvat paikoilleen houkutellakseen minut liikkeelle ja eteenpäin.
Tänäkin iltana keitin teetä, kuorin siihen inkivääriä, istuin kynttilänvalossa kuuntelemassa rauhallista kaunista musiikkia ja tietysti hymyilin huomaamattanikin. Hymy on ollut herkässä viime aikoina: elämäni on täydellistä, aivan täydellistä juuri sellaisena, jollaiseksi sen muokkaan itse.
Asiat kannattaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Joskus kohdistamme tunteitamme ja jopa tuhlaamme aikaamme sellaiseen, mitä ei todellisuudessa ole ollutkaan olemassa.
Vastoinkäymiset? En tiedä mitä ne ovat. Tunnistan vain haasteet, tehtävät ja testit, jotka vahvistavat minua.
Negatiivisuus? Se on aikansa vapaaehtoisesti tuhlaaville. Suuntan voimani ja aikani positiivisuuteen.
Vihanpito? Kenelläpä menestyvällä ja onnellisella ihmisellä olisi muka aikaa moiseen. Mieluummin hyväksyn ja ymmärrän, mutta keskityn silti omiin asioihini.
Asenteella on valtava merkitys.
Kirjoitettaessa soi Loick Essien: How We Roll
