Voi olla sattumaakin, että heti syskuun alkuun osui myös tekojeni ja olemiseni satoa.
Sanoja ja tekoja.
Tunnustusta ja arvostusta.
Saavutuksia ja onnistumista.
Joskus, kaukaisessa menneisyydessä, sunnuntait olivat niitä ikäviä päiviä, joiden jälkeen alkaisi taas henkisesti harmaa maanantai, vastuu, jaksamisen pakko... Eipä silloin osannut liittää näitä merkkejä elämäntilanteeseen eikä viikonpäivään.
Tämä sunnuntai oli täynnä rakkautta, iloa, hyvää oloa, ystävyyttä, hauskanpitoa, mahtavia uutisia, ymmärtämistä, jakamista ja läheisyyttä.
Olen kiitollinen, ihan kaikesta. Nyt sitä näkee saavansa nauttia sen tuloksista, että on aito oma itsensä ja uskaltaa rakastaa kuin ei olisikaan koskaan tullut loukatuksi.
Kirjoitettaessa soi Dana Dawson: 3 is family
4 kommenttia
njoy
9.9.2014 10:21
Oops! Säpä oot jaksanu olla täällä aktiivinen edelleen :) Aattelin tulla moikkaan, ehkä joku kerta tulee luettua enemmänkin blogeja.
Pystyyks täällä jotenkin korvamerkitseen blogin, että se heittää muistutuksen kun omasta suosikista tulee uus postaus vai pitääkö käyttää tyyliin Bloglovinia?
Vastaa kommenttiin
Dia
10.9.2014 00:33
Pitkästä aikaa, kiva kuulla susta. :)
Valitettavasti ei oo mitään käsitystä cityn blogikorvamerkinnöistä. :(
njoy
10.9.2014 06:42
Oolrait. Mä testaan et osaako tää toimia ton jälkimmäisen kans... Alotin tosiaan nyt laittaan tollasia lyhyitä tiivistelmiä tänne blogistani, mut ei sieltäkään mitään salaisuuksia löydy :)
Vastaa kommenttiin
Dia
10.9.2014 09:19
Mä alan seuraa sun blogia :)