Satusetä

Olipa kerran setä, jolla ei mennyt kovinkaan hyvin.

Setä oli ruma. Ei siis ihan halloween-ruma, mutta ruma kuitenkin. Naiset eivät suorastaan juosseet kirkuen karkuun nähdessään sedän, mutta kuitenkin vaihtoivat kadunpuolta tai nyrpistivät nenäänsä.

Tämä katkeroitti sedän.

Saihan setä naista silloin tällöin, jos joku hulluuden partaalla tasapainotteleva baariruusu oli kovin epätoivoinen, ja ainakin kerran setä onnistui painostamaan itseään huomattavasti nuoremman tyttölapsen jonkinasteiseen suhteeseen kanssaan. Lopulta tyttö kuitenkin karkasti sedän luota toiselle puolelle maata.

Tämä katkeroitti setää entisestään.

Setä muuttui vihaiseksi ja purki pahaa oloaan uhkailemalla tyttöä tämän henkilökohtaisten tietojen julkistamisella esim. netissä, jos tyttö pihahtaisikin henkisestä väkivallasta, jota setä sovelsi heidän suhteessaan. Tyttö ei kuitenkaan reagoinut sedän juttuihin, vaan jatkoi elämäänsä ja voi erittäin hyvin.

Tämä sai sedän vihaiseksi ja turhautuneeksi, koska hän olisi halunnut aiheuttaa tytölle pahan mielen. Setä söi suruunsa jo ennen tyttöepisodia, mutta sen jälkeen vasta repesikin liitoksistaan - paikoin joka kirjaimellisesti eli raskausarpiin saakka. Setä oli nyt siis ruma, saamaton ja lihavakin vielä.

Tämä luonnollisesti sai sedän vielä vähemmän hyvätuuliseksi kuin hän oli satunnaisesti joskus puolivahingossa ollut. Setä päätti korjata tilanteen polttamalla tupakkaa, se kuulemma vähensi nälkää. Setä ei kuitenkaan osannut luopua syömisestä, mutta omaksui samalla tupakanpoltonkin.

Nyt setä oli siis ruma, lihava, katkera ja savusti keuhkojaankin. Tämä ei luonnollisesti vienyt häntä yhtään lähemmäksi naisia tai ihmisiä ylipäätään, vaikka olihan sedällä ainakin toistaiseksi muutama kaveri - äitinsä lisäksi. Setä oli hyvin läheinen äitinsä kanssa, hän jopa asui äitinsä omistaman pienen leipomon takahuoneessa.

Setä keksi itselleen uuden harrastuksen, mielikuvituskaverit. Setä puhui niistä oikeina ihmisinä ja lopulta alkoi itsekin uskoa niiden olemassaoloon. Nyt sedän yksitoikkoisiin päiviin tuli mielekästä tekemistä, kun hän jutusteli päässään esiintyvien äänien kanssa ja toisinaan jopa kirjasi näitä dialogeja ylös.

Setä voi päivä päivältä paremmin, koska mielikuvituskaverinsa antoivat hänelle mahdollisuuden ruotia naisia, niitä (sedän mielestä) arvottomia tyhmiä huoria, sekä hokea ja vakuutella itselleen samaa neljää tai viittä keksimäänsä simppeliä juttua todeksi.

Setä oli vihdoin jollain kieroutuneella tavalla melkein onnellinen.

Näitä setiä saattaa olla myös tämän jutun lukijoiden naapurissa, työpaikalla, tuttavapiirissä tai peräti suvussa. On hyvin mahdollista, että tällaisia setiä löytyy jopa citystä. Se nyt on tosin ihan vain puhdasta spekulaatiota. :)

Kirjoitettaessa soi Montell Jordan: This Is How we Do It