Melkein odottamatta sitä tajuaa juuri nyt elävänsä jo vuosi sitten kokemaansa asiaa. Hyvästä syystähän se palautui mieleen tuon tuostakin: sille olisi voinut olla aikansa jo syksyllä 2010, silloin ei vaan rahkeet riittäneet.
Ehkä se aika sitten on nyt. Tajutonta, miten hyvin se tunneskaala onkaan säilynyt ja elää edelleen – ja edelleen tuntuu vähän siltä, että sen haluaisi jättää sinne hyllylle odottamaan toteutumistaan vielä ihan vähäksi aikaa.
I ain’t ready yet.
En tosin usko, että olen sittenkän koskaan täysin valmis tähän, joten ehkä se close enough -hetki on sittenkin nyt.