Tänä aamuna heräsin ystävän puheluun. Meillä on hyvin erilaiset aikataulut ja puhelun takia uneni jäivät noin tunnin lyhyemmiksi, mutta plussana sain tunnin enemmän aamuaikaa tehdä kivoja ja hyödyllisiä asioita!
"Tunnit ei riitä." -tokaisua sovelsi eräs itsensä onnettomaksi lietsova ihminen, jolla oli suuria vaikeuksia aikansa hallinnan kanssa. Hän käytti melkein kaiken työaikansa kärsimiseen ja turhautumisen kerryttämiseen, koska vihasi työtään mutta antoi peloilleen periksi eikä edes etsinyt itselleen soveltuvampaa työpaikkaa.
Aikiamoinen omin käsin rakennettu vankila.
Jos kolmaosa elämästä menisi kärsiessä, tulos olisi todella rankka ja pahimmillaan auttaisi selittämään itsemurha- tai ainakin masentumistilastoja.
Ajanhallinta on heikko kohtani siinä mielessä, että aika usein onnistun hallitsemaan aikaa liiaksi ja kalenteri saattaa täyttyä hyvinkin nopeasti ja tiheään. Sitten seuraa juoksemista tai stressiä, kun pitää ehtiä minuutilleen.
Kannattaa kokeilla antaa ajan lentää eri tavalla, vapaana. Priorisoida ja valikoida mitä ja milloin (ja miten!) tekee. Joskus voi olla tekemättä mitään, vaikka aluksi se tuntuisikin oudolta. Kuitenkin rauhoittuminen, juuri se kuuluisa ei-minkään-tekeminen, tekee hyperihmiselle oikeasti hyvää - ja antaa voimia olla oikeasti ja vaivattomasti tehokkaampi lyhyemmässä ajassa ;)
Uusi karkkimaisen nätti koruksi naamioitu kello ranteessa lähden töihin - etuajassa! Koska minulla ON aikaa ja tunnit riittävät kaikkeen mitä haluan tehdä - niitä tunteja jää joskus jopa vähän yli.
Taas on hyvä hetki kiittää itseään päätöksistä ja niissä pysymisestä. Ajanhallinta on onnistunutta, kun se sujuu kuin itsestään ja muutoksetkin saa sulautettua aikatauluun suhteellisen helposti.
