Tosi hyvä aamu

Vähän jännä olo, ei tunnu tavalliselta aamulta. Raotan silmiäni ihan pikkuisen ja näen vieraan miehen. Laitan silmät kiinni, odotan muutaman sekunnin ja avaan ne taas. Mies on edelleen paikallaan. Eikä se olekaan ihan vieras, olenhan mä nähnyt sen jossain ihan tässä lähiaikana.

Tummanruskeat silmänsä tuijottavat minua, pulleat huulet eivät hymyile, pinkeiksi treenatut rintalihaksensa ja käsivartensa eivät ole minkään pyjaman eivätkä edes peiton peitossa. Alemmas en uskalla katsoa. Laitan silmät uudelleen kiinni ja yritän aktivoida aivoni.

Muisti työntää framille seuraavia kuvia: järven ranta, iso porukka, sitten joku road trip jonnekin, sitten aivan älytön parisuhderiita... Voi vittu, tähänkö on sitten fiksusti päädytty?

Menee vielä muutama sekunti ja ymmärrän edellisten muistikuvien olevan uniani. Ahaa, no nyt helpotti vähän. Vieraalle miehelle ei kuitenkaan löydy vieläkään selitystä.

Avaan silmät uudelleen, tällä kertaa kunnolla, ja nostan pääni tyynystä. Hyvä tyttö. Onhan se mies edelleen siinä ja niin sen kuuluukin olla. Se on nimittäin naistenlehden takakannessa oleva Giorgio Armanin mainoksen stara ja itsepähän jätin lehden yöpöydän pidikkeeseen pystyyn.

Ilmeisesti 12½ tunnin uni saa pään yhtä sekaisin kuin koko viikon univajekin.

Kirjoitettaessa soi Amerie: 1 Thing