Tyttöperseinen mummo

Kävelin tänään ilmeisesti teiniangstihormonimyrsky-yhdistelmän kynsissä kouristelevan poikaporukan ohi. Kopistelin koroillani niin nätisti kuin tunnin tanssitreenirääkin jälkeen pystyin. (Kuulen vieläkin ihanan opettajan huudot: "Alemmas, menkää alemmas! Seuraavaksi mennään taas kyykyssä salin poikki!")

Pojat ilmeisesti bongasivat mut: metallikoroissa on kaksijakoisena puolena kova kopina, ellei sitten kävele nurmikossa enkä kävellyt. Mielenkiintoa irtosi minulle tasan kolmeen lauseen verran.

Poika 1: - Uulalaa, katsokaa hei tota misua tossa!
Poika 2: - Sehän on mummo eikä misu.
Poika 1: - Ootsä vittu sokee, mikään mummo oo. Sillä on ihan nuoren tytön persekin.

Nice. Very nice.

Päättelin, että puumailu (toki vain täysi-ikäisten eikä pentujen kanssa) ei välttämättä olekaan kuitenkaan edes ajatustasolla oma juttuni. Vaikka poikien dialogi naurattikin, en haluaisi olla kenenkään silmissä tyttöperseinen mummo. Tosin mummoperseisenä tyttönäkään ei olisi kiva olla.

Ikäni tosin alkaa edelleen kakkosella, joten ei kai tässä vielä mitään kamalaa kiirettä ole varata paikkaa vanhusten palvelutalosta saati leikkauspöydältä.

Kirjoitettaessa soi Sir Mix-A-Lot: Baby Got Back