Lueskelin asioita netistä, ja törmäsin ilmiöön, jossa joku kirjoitti omakohtaisesta kokemuksesta, ja perässä tuli joku toinen kommentoimaan, miten "tämäkin on väärin eikä sovi minulle".
Ketju oli aika pitkä ja siinä oli useampikin ihminen juttelemassa, mutta seuraava kommentti sai minut tekemään päätöksen: "your negativity is just a living proof for some level of frustration".
Tästä on vain reilu kuukausi, kun sanoin eräälle ihmiselle: "Ei minua kiinnosta 'olla oikeassa'. Olen mieluummin onnellinen." Kyseinen ihminen oli toivonut kannanottoani johonkin asiaa X, ja kun lopulta annoin sen, niin siitä syntyi (taas kerran) lihava riita. Vaistoni oli neuvonut olemaan osallistumatta. Pitäisi jatkossa kuunnella sitä enemmän.
Nyt kokeilen aluksi vaikka muutaman päivän olla tekemisissä taas vain vähintäänkin neutraalisti asennoituneiden ihmisten kanssa. Lähipiirissäni on vain pari part-time negailijaa ja heilläkin on vain meneillään vaikeahkot elämäntilanteet. Muuten lähipiirini on täynnä kannustavia ihmisiä asennoituneena olemaan hyvillä mielin eikä luettelemaan ja kauhistelemaan maailman virheitä voidakseen tuntea olevansa jotenkin äärimmäisen fiksuja nähdessään maailman virheet ja tuomitessaan niitä.
Myös some tarjoaa paljon anonyymeja(kin) negailijoita ja muuta ajatusroskaa. Tämän spämmin voi myös norata, ja niin aion tehdäkin. Noraamisen seurauksena menetän vain ajanhukkaa, ja sellaiseen menetykseen olen enemmän kuin valmis. Negailijoilla on oikeus mielipiteisiinsä, mutta minun ei heitä tarvitse kuunnella saati tuhlata aikaani heidän kanssaan "keskustelemiseen". Minun egoni buustautuu paremmin vaikkapa salilla. :)
Jokainen skeptinen kommentti, jokainen päänaukominen, jokainen muka-nokkela uteleva kysymys vain näyttää negailijoiden perimmäisen luonteen ja vahvistaa käsitystäni siitä, että tein oikean ratkaisun jättäessäni heidät omaan arvottomuuteensa ja valitessani entistä rakentavamman ja positiivisemman tavan olla ja elää.
Entistä parempi fiilis, here I come! :)
