Valintoja

- Hei tässä ois tällainen, kokeile.
- Ei kiitos.
- Vittu sä oot rajoittunut.
- Hienoa, että huomasit! Olet todella taitava ihmisasiantuntija. :)
- ...

Toisinaan ihmiset eivät edes huomaa käyttäytyvänsä hyökkäävästi, koska heillä saattaa olla kiire puolustaa omaa juttuaan, jonka he kokevat saaneen hylsyn, tai peräti omaa itsetuntoaan, koska se tuntuu saaneen hylsynsaamisen yhteydessä kovemmankin kolauksen.

Terveitsetuntoiset ihmiset eivät yleensä toimi niin, vaikka toki poikkeuksille on oma tilansa. Terveitsetuntoiset ja järkevät ihmiset osaavat hyväksyä senkin, ettei joku ole kiinnostunut samoista asioista heidän kanssaan ja senkin, että joku saattaa pitää heille tärkeää asiaa vähemmän huomioinnin arvoisena.

Terveitsetuntoiset kun eivät linkitä omaa arvoaan siihen, mitä joku (vento)vieras sanoo tai ajattelee. Siksikin on välillä surkuhupaisaa, kun joku asiallisen hylsyn saatuaan siirtyy samantien henkilökohtaisuuksiin. Vähemmän surkuhupaisaa ja ennemmin huolestuttavaa on käytös, jossa tästä tehdään käytöskaava. Sitten on niitä, jotka elävät niin tiukasti kiinni vanhoissa kaunoissa, että antavat elämänsä lipua ohitseen.

Toki kaikki nämä ovat valintoja. Eivät välttämättä tiedostettuja, mutta valintoja silti.

Toivotin tässä taannoin eräälle ihmiselle hyvää. Tämä saattoi olla epäloogista jonkun silmin, sillä kyseinen ihminen oli hetkeä aikaisemmin päättänyt voivansa omien ajatustensa pohjalta julistaa vähemmän imartelevia "totuuksia" minusta.

Joku kysyi, enkä loukkaantunut. Mietin hetken. Oliko minulla aihetta loukkaantumiseen? Ei omasta mielestäni. Eihän kukaan taida ihan tosissaan vihata ja kirota alimpaan helvettiin kenkäänsä joutunutta kiveäkään, jos sen saa pois ja matkaansa voi jatkaa mukavammin ja ilman pikkuriikkistä häiriötekijää.

Juju piilee siinäkin, että muistan kovaäänisten ja ilkeyksiin tukeutuvien huutelijoiden olevan yleensä sisimmässään epävarmoja, heiveröisiä piiloutujia ja naamioutujia. Volyymilla peitetään sisällön höttöys. Haukkumasanoilla pyritään satuttamaan toinen saadakseen kostettua (yleensä kuviteltu) loukkaus.

Lopulta kuitenkin sanottu on paitsi lähinnä sanojan mielikuvituksen/tulkintojen tuotetta, voi se myös heijastaa sanojan omaa minuuttaan: omaa turhautumistaan puretaan maalaamalla ympäröivän maailman osia harmaiksi ja mustiksi, jottei kukaan vaan vahingossakaan kiinnittäisi huomiota siihen, miten väritön maalari itse onkaan.

Toki paljon muunlaisiakin tilanteita on. Tämä oli vain yksi skenaarioista, joissa "ei kiitos" aiheuttaa myrskyn jonkun henkilön muuten puoliksi tyhjässä vesilasissa.

Kirjoitettaessa soi Eve: Let Me Blow Your Mind