Varo naapureitasi, osa 2

Stoori jatkuu.

Samana iltana neiti A meni soittamaan naapuri C:n ovikelloa pyytääksen vanhan kranssinsa takaisin. Ovea ei avattu, vaikka neiti soitti kahdesti kahden minuutin välein. Pakatessaan tavaroitaan neiti kuuli kyllä, että naapurinsa oli kotona: askeleita, rapinaa, kahinaa kuului selvästi seinän takaa.

Mennessään etsimään kranssia roskista neiti näkikin asunnon edessä vanhan kranssinsa sekä lappusen: "Tässä tämä vanha kranssi. Kun nimi vaihtui ovessa, luulin uuden asukkaan muuttaneen ja halusin antaa tervetuliaislahjan, kun vanha kranssi oli... no joo. Tässä tämä vanha kranssi kuitenkin. Rouva C."

Rouva C päätti siis päättää naapurinsa puolesta, ettei vanha kranssi kelvannutkaan herra B:lle eikä neiti A:lle enää, ja uuden kranssin antamisen lisäksi vei mitään kysymättä vanhan pois.

Missä menikään raja ihmisten elämään sekaantumisen suhteen? Ei rouva C:n mielessä varmaan käynyt, että hänen lahjaeleensä olisi ollut asiallisempi jättäessään myös vanhan kranssin paikalleen. Ihmiset kun osaavat päättää omista asioistaan ihan itse.

Neiti A kävi viemässä naapurille lapun, jossa kiitti vanhan kranssin palauttamisesta ja kehotti jatkossa pitämään huolta omista asioistaan. Tavaroilla kun voi olla tunnearvoa, vaikka ne näyttäisivätkin jonkun toisen silmissä likaisilta, vanhoilta tm kelpaamattomilta.

Jälleen kerran peilin paikka. Ei se nuoriso olekaan ainoa ongelmallinen ikäryhmä :)