Vilpitön anteeksipyyntö

Hämärtyvä ilta. Kaksi hahmoa tupakalla. Ohi menee nuori nainen, jonka saappaiden korot kopisevat katukivetykseen.

- Heh hee, on toikin ämmä tossa ihan horon näkönen.
- Häh? Miten niin?
- No kato, onhan sillä tollaset korkeakorkoiset saappaat ja puolipitkä takki, ei sen alla oo varmaan mitään heh hee...
- Okei, sulla on hyvä mielikuvitus.
- Ei kun sen kato näkee sen muijan naamastakin, tsekkaa miten rankasti se on meikannutkin.
- Emmä huomaa ku vähän huulipunaa tai huulikiiltoa tai jotain?
- Niin, ja räikeän punaista sellaista. Huoraväri.
- Vittu sä oot sekaisin.
- Mä kato näen noi jo kaukaa, heh hee... Sillä on varmaan persekin kipeänä kun se on antanu jonkun neekerin panna sitä kakkoseen metrin parrulla.
- Ihan sama kuule mulle ja nyt vaihdetaan aihetta.
- Joo tsori en mä tajunnu jos mä loukkasin sua noilla puheilla.
- Ei ku mä en vaan tajuu mitä sä selität mulle tollasta paskaa ventovieraasta muijasta! Sanoisit vaan et hyvä perse ja antaisit olla! Vai onko se joku sun tuttus jolle oot katkera jostain?
- Huora se vaan on, mä haistan sen.
- Lopeta jo!
- Mähän pyysin jo anteeks!
- Jepjep.
- Vittu säkin oot herkkänahkainen, mistään ei voi enää jutella.
- Moro.

Kirjoitettaessa soi Garbage: Shut Your Mouth