Oikeastaan tuon merkinnän pitäisi olla vol.1 mutta menköön, vaikka asiasta on jo pari vuotta.
Istuin metrossa. Niille, jotka asuvat metroreitin ulkopuolella, pieni alustus: metrovaunu näyttää sisältäpäin [URL=http://farm2.static.flickr.com/1363/1326669391_91a990d72a.jpg]tältä[/URL] (huom. söpö tyttö ei kuulu vakiokalustoon).
Istuin siis yksin ”loosissa”, kunnes siihen vaappuivat seuraavalla pysäkillä kaksi kraatterinaamaista narkkaria täydessä pöllyssä ja lisäksi levittivät ympärilleen (luontaista?) hajua, jota voisi käyttää vaikkapa kemiallisena aseena. Nousin ja vaihdoin paikkaa. Ruhtinaalliset kolme sekuntia ja takaani kuului kahden narkkarin huutokähinää. ”Vitun huorrraaaaaaa, luuletsä olevas jotenkin parempi kuin me häh?!”
[b]En mä luule, mä tiedän.[/b] Sitä paitsi mistä lähtien ihmistä voi verrata narkkariin? 😀
Edit. Pohdin aihetta hetkisen. En muista, että kukaan kaunis, hyvän- tai edes siedettävännäköinen [i]saati[/i] tervejärkinen tai elämäänsä tyytyväisen näköinen/oloinen ihminen ois koskaan huoritellut mua tai tuttujani. Yleensä huorittelijan roolissa on olleet mm. ylimeikatut päähänpotkitut pissikset, narkkarit sekä muut moniongelmaiset, joilla on mielensä lisäksi solmuja melkein poikkeuksetta naamassakin.
Lovely indeed.