Hyvät ihmiset. Olen miettinyt jo kauan aikaa aloittaa suomenkielisen blogin jonnekin. Olen näemmä jo vuodesta 93 Suomesta poissa - ja pikkuhiljaa alkaa tuo äidinkielen taito hiipumaan. Ehkä täällä löytyy sopiva foorumi heittää kuulumisia täältä ulkosuomalaisrintamalta silloin tällöin.
Ei sitä hirveästi suomalaista kirjallisuutta täällä saa - muutaman äänikirjan olen ladannut archive.org'sta. Aleksis Kiveä ja Juhani Ahoa. Ei nyt mitään hirveen jännää (hic) - mutta parempi kun ei mitään. Muutenhan sitä ollaan täällä täysin Iltasanomien ja Iltalehden (ja Seiskan!) armoilla. Hohhoijaa.
Satunnaisin kuuntelen satelliitista Ylen uutisia. Niihin nukahdan aina. Ehkäpä nyt alkaa näkymään Ylen kanavat netissä täälläkin. Nelonen ja MTV3 kun asettaa typerän IP suojan ohjelmiinsa - ihan kun nyt miljoonat täällä maailmalla haluaisi jotain Suomen uutisia katsoa. No ei vaan.
Onneksi on proxeja. Ja Suomen Kuvalehti. Ja Uusi Suomi. Niistä saa niitä parempia uutisia. Ja Citystä nyt jokseenkin saa selville mikä on hottia ja mikä nottia. Vaan mistäpä minä tiedän. En edes tunne yhdeksänkymmentää prosenttia nykyisistä Suomen "julkkiksista". Ehkä parempikin niin? Noh.
Että tämmöstä. Runojakin väännän, silloin tällöin. Ehkä pistän ne tänne, ehkä en. Ehkä kirjoitan teille tarinan. Ehkä en. Ehkä poliittisen esseen. Ehkä en. Ehkä kolumnin. Tai satiirin. Tai sitten en. Ei se ketään kiinnosta. Sen tiedän, sen verran olen blogeja ennenkin pitänyt.
Olen näemmä poliittinen eläin. Ja minua on satutettu. Ja ehkä on aika sanoa muutamille tahoille muutama totuuden sana. Suomesta. Ja sen systeemistä. Tai sitten ei. Saas nähdä. Tai sitten saivartelen vaan päättömästi niitä näitä. Hegelistä ja oikeudenmukaisuudesta. Teoriasta ja unelmista. Tai vaikkapa pianomusiikista. Tai koiranruoasta. Tiedäpä häntä sitten.
Nähdään.