Anthony de Mello: "Krokotiili ja Poika"

Seuraavassa "törkeän täydellinen" lainaus Anthony De Mellon kirjasta: Havahtuminen. :D

"Krokotiili ja poika"

Kun heräätte, kun ymmärrätte, kun näette, maailma muuttuu hyväksi. Pahan ongelma vaivaa meitä jatkuvasti.

Mahtava tarina kertoo pikkupojasta, joka kävelee joen rannalla. Hän huomaa ansaverkkoon takertuneen krokotiilin. Krokotiili sanoo. -Sääli minua ja päästä minut irti. Näytän ehkä rumalta, mutta tiedät toki, ettei se ole minun syyni. Olen syntynyt tällaiseksi. Mutta ulkonäöstäni huolimatta minulla on äidin sydän. Läksin tänä aamuna etsimään ruokaa pienokaisilleni ja jouduin ansaan!

-Ja jos autan sinut irti ansasta, hyökkäät kimppuuni ja tapat minut, vastasi poika.
-Luuletko todella, että tekisin niin hyväntekijälleni ja vapauttajalleni?

Niin poika taipui nostamaan verkon ylös ja krokotiili hyökkäsi hänen kimppuunsa. Puristuessaan krokotiilin leukojen väliin, poika kysyi.

-Tämäkö on palkka hyvästä työstäni?
-Älä ota sitä niin henkilökohtaisesti, maailma on tällainen, se on elämän laki, vastasi krokotiili.

Poika väitti vastaan, niinpä krokotiili sanoi.
-Haluatko kysyä joltakin toiselta, onko asia näin?
Poika näki linnun istuvan oksalla ja kysyi.
-Lintu hei, onko se totta, mitä krokotiili sanoo?

Lintu vastasi.
-krokotiili on oikeassa. Katso nyt. Eräänä päivänä tulin pesälleni tuodakseni ruokaa untuvikoilleni. Kuvittele kauhuani, kun näin käärmeen kiemurtelevan ylös puun runkoa suoraan pesälleni. Olin täysin avuton. Se nieli poikaseni yhden toisensa jälkeen. Huusin ja paruin parkumistani, mutta turhaan. krokotiili on oikeassa, sellainen on elämän laki, sellainen maailma on.

-Siinä kuulit, sanoi krokotiili, mutta poika pyysi krokotiililta.
-Anna minun kysyä vielä joltakin muulta.
-Olkoon menneeksi. Kysy pois.
Joen rantaa pitkin kulki vanha aasi.
-Kuule aasi, poika kysyi. krokotiili sanoo näin. Onko krokotiili oikeassa?
Aasi vastasi.
-Krokotiili on aivan oikeassa. Katso minua. Olen tehnyt raskasta työtä ja raatanut koko ikäni isäntäni puolesta, joka hädin tuskin antoi minulle riittävästi ruokaa. Nyt kun olen vanha ja hyödytön, hän ajoi minut tieheni ja vaellan täällä viidakossa odottaen, että joku villipeto hyökkää kimppuuni ja päättää päiväni. Krokotiili on oikeassa, sellainen on elämän laki, sellainen maailma on.

-Siinä näet, sanoi krokotiili, nyt mennään.
-Anna minulle vielä yksi mahdollisuus, viimeinen mahdollisuus. Anna minun kysyä vielä yhdeltä olennolta. Etkö muista miten hyvä olin sinulle? poika pyysi.
-No hyvä on. Se on viimeinen mahdollisuutesi.
Poika näki kaniinin kulkevan ohi ja sanoi.
-Kaniini, onko krokotiili oikeassa?
Kaniini istuu takajaloilleen ja sanoo krokotiilille.
-Sanoitko noin pojalle?
-Sanoin, vastaa krokotiili.
-Hetkinen vain, sanoi kaniini. asiasta täytyy keskustella.
-Hyvä on, krokotiili sanoo. Mutta kaniini jatkoi.
-Miten voimme keskustella asiasta, kun sinä pidät poikaa leuoissasi?

Päästä hänet irti. Myös hänen täytyy osallistua keskusteluun.
-Oletpa sinä nokkela, sanoi krokotiili. Heti kun päästän hänet irti, hän juoksee karkuun.
-Luulin, että sinulla olisi enemmän järkeä, sanoi kaniini. Jos hän yrittää juosta karkuun, voit tappaa hänet yhdellä pyrstön heilautuksella.
-Olkoon menneeksi, sanoi krokotiili ja päästi pojan irti.
Sillä hetkellä, kun poika oli vapaa, kaniini huusi.
-Juokse!
Ja poika juoksi ja pääsi pakoon. Sitten kaniini sanoi pojalle.
-Pidätkö krokotiilin lihasta? Kyläsi väki taitaisi olla mielissään hyvästä ateriasta. Todellisuudessa et päästänyt krokotiilia irti verkosta, suurin osa sen ruumiista on yhä siihen takertuneena. Menepä hakemaan kylänväki ja sitten voitte pitää juhlat.

Poika teki työtä käskettyä. Hän meni kylään ja kutsui miesväen kokoon. He tulivat kirveineen, sauvoineen ja keihäineen ja tappoivat krokotiilin. Pojan koirakin ryntäsi paikalle ja nähdessään kaniinin alkoi heti ajojahdin. Koira sai kaniinin kiinni ja puri siltä niskan poikki. Poika ehti paikalle liian myöhään ja nähdessään kaniinin kuolevan hän sanoi.

-Krokotiili oli oikeassa, maailma on tällainen, tämä on elämän laki.

Ei ole olemassa mitään selitystä, jonka avulla maailman kaikki kärsimykset, pahuudet, kidutukset, tuhoaminen ja nälkä voitaisiin selittää pois! Ette voi koskaan selittää sitä. Voitte uskonnollisten tai muiden kaavojenne avulla urhoollisesti yrittää, mutta ette selitä sitä koskaan. Sillä elämä on salaisuus, mikä tarkoittaa, että ajatteleva mielenne ei saa siihen järkeä. Siihen tarvitaan heräämistä ja silloin oivallatte äkisti, että todellisuus ei ole ongelmallinen, vain te itse olette ongelma.

Anthony De Mello: Havahtuminen

toim. J. Francis Stroud,
suomennos: Vuokko Rissanen
Like, pokkari . 7. painos, Keuruu 2003

Heiskasen oma kokoelma ;-)

Kirjoitettaessa soi Kaikki mahollinen ämpärikolkista!