Politiikkaa ja suuria tunteita

Viime sunnuntaiset vaalit ovat herättäneet suuria tunteita? Ei nyt välttämättä itsessäni, mutta monilla sellaisilla henkilöillä on nyt jokin "mielipide" Persuista ja vaaleista tai Euroopan talouskriisistä, joilla näistä asioista ennen ei ollut muuta mielipidettä kuin "evvk politiikka".

Kävin itsekin vaalipäivänä äänestämässä, ja koska matkalla vaalipaikalleni en nähnyt yhtäkään vaalibanderollia, jouduin sitten äänestyskopissa tovin arpomaan. Yle:n vaalikoneen tuloksistakaan ei ollut hirveesti apua, koska vastasin hyvinkin moneen kohtaan "En osaa sanoa"... huom! en siis tyhmyyttäni, vaan koska ei nyt ole vaan kaikissa pikkuasioissa niin vankkaa mielipidettä, että siihen löytyisi oikeaa vastausta. :)

Jollain tavalla on ärsyttävää, että Persujen vaalivoitto/-yllätys on herättänyt paljon puheita jostain protestista tai kuinka sosiaalisessa mediassa (ärsyttävä sanahirviö) uhottiin muuttaa Suomesta pois koska täällä "väärä" puolue teki vaaleista kerrankin jännittävän näytelmän. (itselleni oli oikeastaan selvää vain se, etten anna ääntäni Persuille, koska ehdokkaat olivat hyvin outoja tätä yhtä "Millwall-fania" lukuunottamatta, sekä myös siksi että heidän monissa asioissa liian jyrkkä arvomaailmansa ei aivan sovi minun arvoihini :)

Ehkä en ole vaan perussuomalainen, olen varmaan peruskansalainen ja en osaa perustella sitä yhdellä tai kahdella lauseella perusteellisesti :D

Kaikki kunnia heille jotka vaaleissa menestyivät, kansa on saanut sanoa mielipiteensä!

Eikä siinä mitään: olen samaa mieltä että ns. maahanmuuttopolitiikkaa kannattaa tutkia ja selvittää, koska kohtahan meidän tulisi kutsua tänne muutama kriisimaa lähes kokonaan, koska Libyassa, Somaliassa tai Marokossa on hyvin vaikeaa edustaa jotain tiettyä poliittista kantaa juuri näinä aikoina :)
Homoja vastaankaan ei tarvitse olla mitään, vaikka toteaisinkin että en ole täysin samaa mieltä esim. adoptio-oikeuden myöntämisestä kahdelle miehelle (asiahan on hyvin vaikea jopa yksinäiselle lapsea haluavalle/lapsettomalle naiselle tai adoptiota hakeville aviopareille jne.) Yksinäinen mieskin ansaitsisi sitten mahdollisuuden adoptioon? Vai? :)

Talouskriisi voi kohdata myös Suomea (tai jokin muu katastrofi, jolloin kai meillekin silloin apu kelpaisi? vrt. kun Suomi oli sodissa, apu on ainakin silloin kelvannut Virosta, Ruotsista tai Portugalista!) Joten jos autamme sydänvaivaista tai alkoholistia tai invalidia niin miksi sitten emme voi olla avuliaita kun meillä nyt asiat vielä ovat kohtuullisesti? Aina ei hädän hetkellä tarvitsisi ajatella rahaa ja omaa etuansa. Mielelläni omat veroeuroni osoittaisin sinne missä apua tarvitaan, ennemmin kuin johonkin Hornetien lähettämiseen Libyaan tai Afganistanin operaatioihin... makuasioita sanoi... jne :)

Sehän nyt on selvää ettei Eduskunnassa juuri mikään ns."tärkeä asia" ihmeemmin tule muuttumaan, etenkään työttömyyden hoito, Euroopan talouskriisi tai vanhusten- ja lasten hoiva tai hoitopalvelujen edistäminen.
Oma mielipiteeni tuskin on kovin kiinnostava, mutta sanotaan nyt niin, että itse olen sitä mieltä että hädän hetkellä täytyy muita auttaa, vaikka Portugalin, Irlannin tai Kreikan talouskriisi onkin pidemmän ajan virheiden ja korruptoituneen kulttuurin hedelmä. Työllisyyden parantamiseksi on vuosikymmeniä tehty asiantuntijavoimin paljonkin töitä, asia on vaan niin ettei siihen ole löytynyt mitään viisastenkiveä... eli esim. nuorisotyöttömyys on ongelma johon ei ole löydetty ihmeempiä keinoja (jos jollakulla on siihen jokin uusi ratkaisu, kertokoon sen nyt! tai vaietkoon seurakunnassa!)

Vaalilupauksetkin ovat aina sellaisia jolla kerätään vain vaalien edellä kannatusta ja ääniä, mutta sitten vaalien jälkeen niitä lupauksia on jostain syystä erinomaisen vaikea toteuttaa (...meidän on turvattava peruspalvelut ja otettava lisää Valtionvelkaa/ ...meillä ei ole nyt asettaa enempää resursseja vanhustenhoitoon, koska määrärahat ovat tiukassa...)

Oikeastaan se mikä tulee muuttumaan on, että uusia kansanedustajia on niin paljon, ja hyvinkin kansaa eri aloilta edustavista ammateista, joten seuraavat 2-4 vuotta menevät osalta uusista edustajista talon tapojen opetteluun, sekä sen oivaltamiseen, ettei ryhmän ulkopuolelta pääse hirveesti sooloilemaan, asiat päätetään valiokunnissa ja ryhmäkurikin on monille uutta sekä se, että on paljon lobbareita, asiantuntijoita sekä bessevissereitä jotka sanelevat miten asiat tulevat menemään ja miten ne tehdään.

Toivottavasti nämä valtavien lomaetuuksien edustajat eivät nosta nyt palkkojaan, ostele uusia torkkupeitteitä tai parantele omia eläke-etujaan... eivätkä etenkään keksi lisää itselle huippu etuisuuksia ainakaan niin avoimesti, että kansa saisi taas syitä raivostua/ pettyä politiikan tekijöiden minä-minä -asenteesta.

Huom! Koska blogi ei käsitellyt muotia, pääsiäisperinteitä tai pornografian tutkimusta... kirjoittaja valittelee jälkikäteen kirjoituksen epäselvyyttä sekä artikkelin liiallista ja keinotekoista pituutta.

Olen pahoillani :(