Teardrops on my guitar

Joskus tulee päiviä jolloin palaa mielessään ajassa taaksepäin ja miettii mitä olisi voinut tai pitänyt tehdä toisin, milloin minkäkin asian suhteen. Joku sanoo että olisi elettävä tätä hetkeä, tätä minuuttia jota hengität, hetkeä joka on vain nyt, ei eilistä, ei huomista.. vaan juuri tätä hetkeä. Silti jollet tunne historiaasi tai laajempaakin elämänkaartasi, oletko vain nimi postiluukussa tai valokuvaan ikuistettu mies ilman menneisyyttä. Mennyttä aikaa on ihan tervettä muistella ja pohtia, kelata mitä on tehnyt tai saanut aikaiseksi, vai onko paljon jäänyt tekemättä, keskeneräisiksi projekteiksi,... onko lumeen jäänyt jälkiä kengästäsi tai enkelinkuvion painaumia. Ovatko ne kuviot vain hetken talvisessa illassa kunnes tuuli kasaa niiden päälle uutta lunta ja tekee jäljistä menneitä mustavalkoisia tai värillisiä muistijälkiä. Onko mikään ollut kaikkien ponnistelujen arvoista, onko kenties jonkin asian tekemättä jättäminen vaikuttanut minäkuvaasi tai ihmissuhteisiisi.

Menneitä asioita miettiessä, sitä mikä on mennyttä ja ollutta, voi todeta että on muutamia tärkeitä juttuja joita ei saa tai ei saisi unohtaa. Asioita joita pitäisi vaalia ja itseään muistuttamalla tehdä ja toteuttaa joka ainut päivä, ettei kävisi niin että itsestä tulisi vain kimpale marmoria joka vuosien pyörteissä kuluttaa itsestään kulmia ja särmiä, lopulta sileäksi kuulaksi joka pyörii yhä kauemmas kaikesta siitä mikä on merkityksellistä.

Jokainen on vuosien varrella saanut kolhuja, kokenut kummia, rakastunut oikeisiin ja vääriin ihmisiin, sanonut vaikeita ja vääriäkin asioita. Jokainen on myös toivottavasti kokenut onnistumisen hetkiä, iloa ja läheisyyttä, saanut tuntea voittamisen riemua ja kokenut hellyyden sinfoniaa. Kaikki tunteiden skaalat, ilosta suruun ovat olleet seuranamme menneet vuotemme ja kehystäneet itsensä ajatuksiimme ja muistoihimme.

Maailma on niin valtava, minä niin pieni, ei kaikkea voi eikä edes tarvitse täysin ymmärtää. Riittäisi oikestaan melko pitkälle jos muistaisi ystäviään ja lähimmäisiään,... ei tarvitse edes kultaa tai mirhamia.
Usein riittäisi pelkkä sana tai ele: kiitos että olet, mukavaa kun kuuntelit tai hyvä että välität. Ystävyys on katoava luonnonvara. Esitänkin toivomuksen että jokainen muistaisi muinakin päivinä kuin 14.2 ystäviään, ei välttämättä lahjoin, ei kultakelloin, ei kenties kukkasin ja suklaarasioin, riittää varmasti sana tai kaksi, halaus tai kolme.

Kiitos kaikille ystävällisille city-ihmisille joiden kanssa itsellänikin on ollut etuoikeus menneinä vuosina, kuukausina ja tunteina viettää hetki tai kaksi. Mukavaa että olette olemassa, kiitos että olen saanut osallistua keskusteluun ja kiitos että kirjoitatte siitä mitä ajattelette joskus =)

Kirjoitettaessa soi Taylor Swift: Teardrops on my guitar