Kaikki siis alkoi siitä kun mietin miksi ihmiset raivoilevat netissä. Siis rakastamani sana, "someraivo", saa rintakarvoistani neljänneksen pystyyn.
Mietin miksi esimerkiksi nurmikon kasvamiseen liittyvät tekstit eivät aiheuta kenessäkään valtavia mielipide-eroja?
Esimerkiksi puutarhalehdessä seuraavasti:
Pirjo, 41v. Lahti. Kirjoittaa mielipiteensä:
"Lannoittamalla nurmikkoa syksyllä xc87 -lannoitteella saat paremman kasvun ja kestävän nurmen ilman suurta vesikastelua. Lisäksi lannoite on parempi kuin Bauhausin myymä Zg420 tuote. Eikä se lemua!"
Mahdollisia vastauksia xx puutarhalehden nettisivuilla:
-Voi vitn suvkki huor mitä sä luulet tietäväs lannoitteist, saata.a sut pitäs viedä saunan taakse ja lop.ttaa.
-Älä ämmä yhtään luule tietäväs enempää ku mitä tiiät. Paras on hsj lannoite, ja toi sun lemusi voit työntää sinne mihin aurinko ei paista. Hai.t iso pa.ka.
-Vi..n hom. Taidat olla joku ääliö käpy.
-JVG on paras. xc87 haisee pahalle!
Vaan ei. Pirjo ei saa tuollaisia kommentteja. Ainoastaan Martti ja Ellu ovat samaa mieltä tuotteen toimivuudesta ja samalla toivottavat kirjoittajalle ihanaa syksyn alkua ja kiittävät toimitusta hyvistä jutuista.
Ja sitten katsotaan esimerkkinä mm. YouTube kanavan kirjoittelua.
Satuin jokin aika sitten lukemaan puolivahingossa YLEn artikkelin uudesta artistista joka oli tehnyt menestyneen biisin ja videon youtubeen. Latauksia ja kuunteluja suorasoittopalveluissa oli rutkasti. Käväisin kuuntelemassa biisin ja tykkäsin myös videosta. No sitten seuraavana katsoin youtuben listalta ehdotetun toisen artistin videon ja huomasin, että jostakin syystä kommenttikenttäsivuja oli useampi kymmenen... tyyli oli tuota edellämainitun puutarhalehden esimerkin kaltaista... oli Vitt.a ja huor.a sekä kaikkia kirosanoja ja uhkauksia joita ei yleensä ole tapana esittää ainakaan live-elämässä ääneen. Paitsi niillä, joiden pituuskasvu tai älyllinen kehitys ei ole vielä alkanut kunnolla.
Samaan voi törmätä kaikilla keskustelupalstoilla netissä. Siis jostakin asiasta se herne on jumittunut nenukkiin ja sitten on kamalan paha olo, ja siitä pitää sitten raivostua.
Ei ennen raivostuttu samalla tavalla. Kenties heitettiin kävyillä tai kourallinen hiekkaa kaverin silmille. Pahinta oli tietty jos joku haukkui homoksi. Nyt se tuntuu olevan jo muodikasta... siis olla homo. Heteron elämä on sitten niin tavallista. Ai niin. Silloin ennen ei ollut sitä nettiä. Olisi pitänyt lähettää kirje jonkin lehden palstalle ja raivota. Kun lehti sitten julkaistiin oli kiihtymyksen aiheuttanut asia sitten jo unohtunut?
Pohjois-Korean malli voisi toimia siis Suomessakin hyvin? Eli sensuroidaan kaikki mahdollinen keskustelu ja pidetään vain Valtiojohtoisesti narut käsissä eikä sallita ainakaan turhaa "hallinnon" arvostelua saati sitten lannoitteiden tai musiikkituotteiden.
Tai sitten ei?