TORTUTTAAKO?

2000-luvun alun poliittinen kakkuresepti on kaivettu uudelleen esiin. Alkuviikosta Ruotsin Demokraattien (Sverige Demokraterna, SD) puheenjohtaja, Jimmie Åkesson kohtasi kermaunelman ensimmäisen kerran. Åkesson oli kirjoittamassa nimikirjoituksia uuteen kirjaansa noin 200 mielenosoittajan keskellä, kunnes 60-vuotias nainen yllätti puheenjohtajan makealla unelmalla. Tortuttaja kertoi suunnitelleensa iskua viime viikosta lähtien kuuluessaan Åkessonin tulosta hänen kotikulmilleen. Kakun hän oli ostanut ihan tavallisesta ruokakaupasta. Mitään erikoista iskutaktiikkaa hänellä ei ollut; hän jonotti kirjaa nimikirjoituksen toivossa siinä missä muutkin taka-ajatuksenaan läväyttää kakku päin puheenjohtajan naamaria. Siinä hän onnistuikin. Haastattelussa kyseinen nainen kertoi olevansa huolestunut Ruotsin äärioikeiston suosiosta sekä koko Euroopan tilanteesta.

Jimmie Åkesson ei toki ole ainoa ruotsalainen silmiltään kermaa pyyhkinyt poliitikko. 2000-luvun alussa muun muassa Bosse Ringholm silloinen finanssiministeri sai kermaa päälleen ja onpa lätty osunut jopa itse tämän hetkisen kuninkaankin naamatauluun. Vaikka torttu on ”aseena” harmiton, nostaa se aina esille Lindin ja Palmeen murhat. Hälinä nousee poliitikkojen turvajärjestelyistä, empatia kohdistuu itse poliitikkoon ja torttuiskut koetaan hyvin vakavina. Harvemmin mietitään kuitenkaan sitä, miksi kakkuja lentelee tai kritisoidaan rillejä putsaavan poliitikon toimia.

Åkessonilla olisi korkea aika torttukahveille ja aika itsetutkiskelun. Hän oli valinnut pystyttää telttansa Tukholman Södermalmille, Nytorgetin alueelle. Aluetta pidetään ”hipsterien” asuinalueena, mutta itse täällä asuvana tiedän sen olevan pelkkää stereotypiaa. Niin tai näin, Södermalmmilla SD kannatusluvut ovat kaikista matalimmat koko Ruotsissa, joten paikkavalinta Åkessonilta oli tässä tapauksessa pelkkää provosointia. Södermalmilaiset ovat suurimmalta osalta puna-vihreitä, jonka kermainen maalitaulu tiesi varsin hyvin. Hänen puolueensa, joista suurin osa on tunnustanut kannattavansa natsismia tai uus-natsismia, eivät kuulu tälle puolelle kaupunkia. Näin argumentoi tortuttaja.

Åkesson ja hänen puolueensa edustajat ovat olleet hankaluuksissa median kanssa jatkuvasti. He ovat töpeksineet ja käyttäytyneet hyvin epäasiallisesti, sitten taas asiallisesti. Osa puolueen väestä on joutunut jättämään puolueen toilailujen (seksismin, rasismin ja syrjinnän) takia. Kaikesta huolimatta puolue porskuttaa eteenpäin. Ja mikä pahinta, viimeisin torttuskandaali toi Åkessonille vain enemmän sulkia hattuun.

Mediaskandaalit ja eteenkin poliittiset skandaalit ovat siitä katalia, että ne tahtovat olla paras ase politiikassa. Mitä enemmän skandaaleja puolue herättää, sitä enemmän huomiota he saavat. Torttuskandaalin sivutuotteena Åkesson sai kansan empatiat puolellensa. Onhan se nyt väärin tuolla tavalla toista kohti hyökätä, hyi hyi. Ruotsin Demokraatit ovat muutekin niin sanottu marttyyripuolue, joka joutuu jatkuvasti taistelemaan muun muassa uskottavuutensa puolesta. Heitä vihataan, heidän tekojaan ei hyväksytä ja heidät nähdään kaikin puolin vastenmielisinä, ja ihan syystä. Piti heistä tai ei, tämä onkin juuri heidän taktiikkansa. He pyrkivät tulemaan huomatuiksi personoimalla politiikkansa. Ruotsin Demokraatit pelaa likaista peliä median kanssa, joka on kaukana sivistyneestä poliittisesta ajattelusta ja intelligenssistä.

On kakkupalan arvoista miettiä SD:n poliittisen taktikoinnin ja median yhteyttä. Ruotsin Demokraatit vastustavat maahanmuuttoa ja kannattavat natsismia, mikä herättää kovia tunteita ja vastareaktioita. He, jotka kokevat, että tortuttaminen on ainoa keino vaikuttaa, joutuvat maksamaan teoistaan, mutta kaupanpäälle heidän inhon kohteet saavat lisää empatiaa ja enemmän kannattajia. Kuinka Ruotsin Demokraattien kannatus saataisiin laskuun? Sitä en tiedä, mutta ainakin intelligenssi ja älykkyys voisi olla hyvä resepti ainakin näin alkuun. Nämä heitä puuttuvat. Jauhoja, kermoja ja sokeria ei tässä kamppailussa tarvita.