Hiljaisuus - hyvä vai paha merkki?

Ulkoa toki kuulen erilaisia ääniä, samoin kerrostalon sisäisiä ominaisääniä. Täällä vain on hiljaista. Hetki sitten otin pariston irti seinäkellosta, jossa on todella kova ääni. Äänet korostuvat pitkään jatkuneen päänsärkyni vuoksi.

Ollapa joku, jonka voi hetkeksi ottaa kaapista juttelemaan niitä näitä, ja jonka voi sitten laittaa takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. En tahtoisi ketään jatkuvasti 'kälättävää' kanssa-asujaa, tai edes sellaista joka puhuu asiaakin mutta silloin kun itselläni eivät ole korvat samalla taajuudella. En liene yksin tällaisien toiveideni kanssa?

Niinpä elelen tässä itsekseni, toisinaan tuskaillen juttukaverin puutetta. Netistä ei ole paljon apua, sen verran yksisuuntaista tämä homma on. Ja, jos netistä juttukaverin saakin, voi käydä kuten taannoin: lähes kaksi tuntia chattailtiin, kunnes aihepiiri vaihtui seksipainotteiseksi uteluksi. Huh. Tämä jos mikä ottaa aivoon; juttelisin mielelläni asioista kuin asioista, mutta omat seksimieltymykseni eivät todellakaan kuulu 'vieraalle' kerrottaviksi!!!

Taidanpa keittää vahvat kahvit tämän päälle.