Epätodellista

Eka lomaviikko takana. Saldo? Ei ole varsinaisesti tuntunut lomalle vaikka on voinut esim. herätä melkein miten haluaa. Kai sitä pitäisi lähteä kokonaan pois samoista ympyröistä että olisi loma?

Tuleva viikko menee samaan systeemiin eli huomenna stadiin aamusta ja ip treffit systerin kanssa. Juniorin kanssa lähdetään lahden taakse torstaina. Muina päivinä kaikkea pientä.

Tulisi nyt lämmin viikko, palstalla olisi niin mukava viettää aikaa vaikka ilman tekemistä, jota siellä toki aina riittää kun vain osaa katsoa.

... osin 'työn' merkeissä. Palasin juuri edustamasta alueseuraamme; lähistöllä oli tapahtuma, jossa mukanani oli lehtiämme, korttejamme ja ainokaista julkaistua kirjaamme. Vielä en ole laskenut kassaa, ihan kivasti kuitenkin oli menestystä tapahtuman luonteeseen nähden... Paikalla oli näet ihmisiä, joista jotkut ovat saattaneet nähdä toisensa viimeksi esim. 60-luvulla.

Iltapäivästä käväisin parituntisen palstalla. Oli ihan mukava sää, ei juuri satanutkaan isommin. Sain kitkettyä muutaman kilon rikkaruohoja sekä rakensin väliaikaisen taimilavan.

Lopun iltaa koetan relata ja ottaa loman kannalta.

Satoi. Koko päivän. Ei puhettakaan palstalle lähtemisestä. Kävin jakamassa paikallislehtiä kolmeen hissittömään kerrostaloon. Iltapäivästä suunnittelin sulattavani arkkupakastimen...

... hoksasin kuitenkin, että kaappi pitää ensin sulattaa jäistä, joten siinä hurahtikin muutama tunti mukavasti (tosi outo jääkaappipakastin). Pistin viinin alulle ja kohta menen siirtämään arkkupakastimesta loput pakasteet talteen jotta saan senkin sulatettua.

Huomenna ainakin käyn viljelyksillä, ja illaksi on sosieteettia varattuna.

... ja taas väsyttää. Heräsin juuri tunnin umpiunipäikkäreiltä. Aamusta heräsin jo ennen kasia, ja kohta alkoi parvekepiikkaus tärisyttää taloa. Oli käytävä Nordean konttorissa, ja koska niitä on suht' harvassa, tuumasin polkaista Malmille ja samalla noutaa viinin käymispakkauksen Saiturista.

Seuraava vaihe on sokerin haku, pakastimen tyhjääminen ja viinin alullelaitto. Onkin mennyt jo puoli vuotta edellisestä satsista.

Illaksi piti menemäni palstalle, vaan laiskuus yllätti, ja ne päikkärit. Siirrän menon huomiseksi, toivottavasti on tämänpäiväistä lämpimämpi sää.

Myös tänään oli käytävä stadissa, ja sillä reisulla on yleensä aika kätevä hoitaa monta muuta asiaa samalla, harvoin kun tulee siellä käytyä. Olen minäkin kaupunkilainen. Tosin, samoin kuin eilen, huomasin kuinka mukava onkaan istua torikahvilassa ja vain katsella elämää.

Hämmästyin tätä havaintoani, sillä yhä enemmän erakoituvana olisin voinut lyödä vetoa ettei moinen enää kiinnosta. Kävi mielessä jopa, että voisi käydä useamminkin... Molempien päivien kaupassa piipahtamiset sen sijaan olivat täsmäiskuja, joista ei suurta laskua koitunut.

On kiva liikkua kaupassa kaiken hularumban keskellä ja todeta: minä en tarvitse mitään!

... ja olen täysin naatti (kuitti, tattis, raato...).

Oli melkoisen hyvä keli Naisten Kympillä! Sen huomasi varsinkin kotiin palattua ja peiliin vilkaistua: after sun-pullo käyttöön! Loivasti polttelee. Työporukasta oli tullut 11 mukaan, ja oli oikein viihtyisä reissu. Jakauduimme luontevasti; silloin tällöin nähtiin ja viimeistään maaliin tultua. Kuinka ollakaan, meidän rypäs dallasi maaliin yhtä aikaa presidentin kanssa. Olen koettanut tiirata uutislähetyksiä, jos niissä vilahtaisi...

Stadista palattua piipahdin vielä pariksi tunniksi palstalle; kastelin kaikki viljelykset ainakin kertaalleen. Leppoisaa oli istua ja vähän torkahtaakin taisin siinä kuumassa ilta-auringossa.

Huomenna en saakaan nukkua lomalaisen pitkää aamua, vaan polkaisen kuntotestiin ja sen jälkeen toiseen tapaamiseen. Vähän harmittaa... tein tällaisen kuvion sen vuoksi, että töistä on aika hankala mennä tutkimuksiin kun liikkuu fillarilla. Oma päätös, ei saisi harmittaa?

Nyt se sitten alkoi. Kahden viikon ruhtinaallinen loma. Tällä hetkellä harmittaa etten edes pyytänyt kaikkia neljää viikkoa, vaikka itse asiassa koko määrän kertapitäminen olisi ollut melko hankala toteuttaa juuri nyt. Meitä on ensi viikolla pois 3 ja seuraavalla myös 3...

Viikonlopun juhlat on juhlittu ja opintonsa päätökseen saaneet onniteltu. Vaikka se onkin omalla laillaan 'rankkaa' mennä tällaisiin tilaisuuksiin, on se samalla aika palkitsevaa... tarkoitan, että nuoret ovat kovin otettuja ja ylpeitä aikaansaannoksistaan ja niiden juuri tähän päivään kulminoituneesta huomiosta... vaikeatajuista, tiedän :)

Tulevan viikon aamupäivät ovat sidottuja kellonaikoihin, iltapäivät aion ainakin koettaa viettää palstalla. Seuraavan viikon uskon saavani viettää ihan ilman mitään täsmäaikaa. Mahtavaa. Toisaalta, olisi kiva järkätä jotain ekstraa, vaikka lyhyen reissun tms.

Aamusta bussilla töihin - kas kun puoliltapäivin alkava koulutus oli toisessa kaupungissa, ja sen jälkeen vielä muuta ohjelmaa niin ei voinut fillaroida. Tappavan tiukka työaamu, löysähkö koulutus. Pääsin kyydillä stadiin josta kävelin lopun matkan ja säästin yhden bussirahan jee.

Seuramme kevään viimeinen kokous alkoi kuuden paikkeilla, ja suunniteltu ulko-ohjelmamme typistyi murto-osaan sään kylmyyden vuoksi. Sääli. Kotona olin kymmenen paikkeilla, ja kyllä nukuttaa ah ja voi. Koetan vielä siistiä pöytäkirjan ja laittaa sen menemään.

Huomenna hernekeittopäivä - ai niin pitää muistaa ottaa pakastimesta - ja sitten enää yksi työpäivä ennen kesälomaa. Huomisilta on - mahtavaa - tyhjä, perjantaina juniorin yläasteen päättäjäisjuhla, lauantaina paikallislehtemme jako ja siskontytön lakkiaiset. Sunnuntaina naisten kymppi. Enkö ole lomaani ansainnut?

... on mahtavaa kun tietää ettei ole kellonaikaa mihinkään. Aamupetissä tuli vetkuteltua vain vartin verran, kun ei ollut kummempia ajateltavia. Aamiaisen jälkeen (ei parvekkeella, sillä ne on ollut pakko tyhjätä rempan tieltä) korjausompelua, ja sain tutun puolihameen lavennettua 1,5cm - eli pikalaihtarille hän joutuu, jos aikoo ensi lauantaina siihen mahtua :)

Aamupäivä siinä kuitenkin hupeni, eikä haitannut sillä ilma oli aika kostea. Yhdeksi pääsin palstalle, ja kyllä tuntui hyvälle saada happea keuhkoihinsa. Rapiat kuusi tuntia sain kulumaan, vuoroon tuli vettä-tuulta-aurinkoa. Muutamat siemenet piilotin, ja rakensin viimeisen marjapensaan kehikon. Hataran näköinen, kun ei ollut enää kunnon matskua.

Kotiuduttua aika on mennyt vain lojuessa (no, pari koneellista pyykkiä) ja skypetellessä. Myös hain netistä italiankielistä verkko-opiskelua ja saatoin jopa löytää pari sellaista. Olen tullut tulokseen, etten ehdi mihinkään opistoon tai Istituto Italiano di Culturaan jossa joskus opiskelin. Ehkä tässä vielä innostuu opiskelemaan oikeasti.