Ratkaisin Japanin ydinkriisin

On käsittämätöntä että niin rasistisessa, tai vähintään muukalaisia vierastavassa maassa kuin Japani, voi "väärän rotuinen" mamu päästä näin pitkälle: Japanin parlamentin ylähuoneen katastrofitoimikunnan puheenjohtaja sattuu olemaan suomalainen Marutei Tsurunen.

Hän on malliesimerkki siitä että jos muuttaa kauas, pitää opetella olemaan maassa maan tavalla. Tervehdi näin, puhuttele noin, älä näytä kenkiäsi, älä syö vasemmalla kädellä tai muutoin väärin, älä taputa taaperoiden pikku päitä yms. ja opettele se (Tsurusen tapauksessa maailman vaikein) kieli niin täydelliseksi kuin voit. Näin tulisi suomalaisten mielestäni toimia kaikkialla ja antaa paikallisten määritellä ne säännöt. Minulle on tosin kerrottu että Afrikassa ja Aasiassa tällaista saakin vaatia ulkomaalaisilta, mutta Euroopassa perussääntöjen ja -tapojen noudattamisen vaatiminen on törkeää rasismia. Niin kai sitten, mutta hatunnosto yhtä kaikki nimeäänkin muokanneelle Tsuruselle, joka jopa näyttää nykyään japanilaiselta.

Mutta asiaan, eli miten konsulttina ratkaisen ydinvoimalan hätäjäähdytyksen. Paloautojen vesitykkien miehistö ei kestä säteilyä, ja helikopterien (niitäkin joku ajaa) vesi hajoaa tuuleen. Perusperiaatteitani konsulttina on räväkkä epäortodoksinen toiminta. Japseilla on kehittynyt robotiikka, järjestynyt yhteiskunta, valtava insinöörivoima ja vahva armeija. Haloo Tsurunen! Soita armeijalle. Soita Sonyn robotiikkapajaan. Käske tehdä yhteisprojekti, niin kuin olisi jo! Aloitetaan rinnakkain asentamaan muutamaa konetta ja kun ensisovitukset ovat ohi, lisätään hallitilaa ja asennuskapasiteettia.

Otetaan armeijan uusimpia raskaita taistelupanssarivaunuja.
Moduulirakenteisena vaunu on suunniteltu niin, että vaurioitunut tykkitorni
voidaan nopeahkosti vaihtaa uuteen. Varsinkin sen pois nostaminen on nopeaa. (Suomen vaunujen moottori voidaan VAIHTAA uuteen parissa tunnissa.) No, torni poistetaan, ja vaunu kevenee huomattavasti ja saa lisää liikkuvuutta.

Sisällä olevat kranaattitelineetkin poistetaan, samoin kuin neljän miehen penkit.

Käsihallintalaitteiden (nykyään muutoinkin sähköisiä joystickejä tms.) tilalle laitetaan servoja tms, ja niitä säätelevä armeijamallin veden- ja tärinänkestävä tietokone, varmuuden vuoksi kolme rinnan varajärjestelmiksi,. Radioyhteyslaitteita, samoin kolme rinnan, jotta panssaria voidaan kauko-ohjata. Vielä ohjauslankakelakin perään varalle. Paksusta pellistä häthätää hitsataan uusi liikkumaton torni johon pultataan kameroita niin paljon kuin mahtuu, normaalit panssarikäytön infrapuna- ja pimeänäkökamerat mukaan. Lämpösuojattu lisäpolttoainesäiliö peräkannelle venäläistapaan, ellei sisään mahdu.

Ja sitten tärkein. Valtavan paksu lämpösuojattu vesiletku vaunun kannelle suuttimineen! Laite jaksaa vetää millaista letkua hyvänsä minne vain.

Jos halliin tehdään peräkkäisistä työpisteistä tuotantolinja, niin vaunun muutos hoituu tunneissa, jos motivaatiota ja porukkaa on. Ja nythän sitä on, eikä ole rahasta kiinni. Vaunu ajaa omalla telastollaan työpisteestä toiseen. Neljän tunnin läpimenoajalla tuotettaisiin 25 vaunua vuorokaudessa.

Taistelupanssarivaunu on jo valmiiksi suunniteltu toimimaan myös palavassa napalmimeressä, joten lämpö ei liene ongelma. Ei kosteuskaan, panssarihan vaikka kävelee joen pohjassa.

Kun näitä panssarihirviöitä körmyää hehkuvan raunion päälle ensin kolme, sitten kolmekymmentä ja lopulta vaikka sata, niin jo on kumma ellei jäähdy. Kyllä viereisessä meressä vettä riittää.

Suuret perä- ja keulakoukut koneisiin, niin että vauriotapauksessa uusi vaunu jaksaa vetää pois tieltä sen vaurioituneen, myös ilman ihmisen asentamia vaijereita.

Ugh, konsultti on puhunut. Nyt ,Marutei, vipinää!

------------------------------------------------------------------------------
Post Scriptum:
Suomellakin on kiehutusvesireaktorit. Mitäs jos ensiökierron pumput palavat, tuhoutuvat tai tuhotaan? Onko kaukana laitoksen ulkopuolella varapumppuja, sekä niiltä valmiit putkistot reaktoriin?
Perstuntumalta arvelen, että ei.

Kirjoitettaessa soi Orff: The Planets, osa Mars