Tuhat somalia ja yksi leijonakoru

Tulipas tehtyä taas erikoinen veto, light-extremeä, tai niin mielelläni ajattelen.

Työtyhteisössämme globaalissa konsernissa on myös useita somaleja, sekä sitten niitä jotka ovat syntyneet Suomessa somaliperheeseen tai ovat tänne niin nuorena tuotuja etteivät muista kaukomaista mitään.
Ja näitä jälkimmäisiä en pirullakaan suostu kutsumaan koskaan somaleiksi, vaan minulle he ovat suomalaisia. Mitäpä muutakaan? Joudun joskus muistuttamaan heitä itseäänkin tästä, mikä on hassua! Mutta osaavathan he somalia, ja ymmärtävät noin puolet somalien tavoista, joten eivät ole ihan pallo hukassa somalienkaan seurassa.

Niin, pallo. Parhaiten tuntemani somalinkielinen suomalainen nuorimies on kova urheilemaan ja pelaa jalkapalloa. Nyt oli Helsingissä "Eurosom" -turnaus jossa Euroopan somaliperäiset nuoret pelaavat Euroopan mestaruudesta. Viime vuonna Suomi voittikin.
Sanoin, että voisinhan tulla rouvani kanssa katsomaan.

No mitäs, pikasoitto kotiin ja töiden jälkeen treffit kaupungille.
Ratikalla Kallion Brahen kentälle, ja kun saavuimme varttia ennen ilmoitettua matsin alkamisaikaa, mietimme että olisiko paikkoja vielä jäljellä. No kissan länget, eihän siellä suuressa katsomossa ollut kuin parikymmentä ihmistä ja jonkun verran haahuilemassa kentän laidoilla!
Alkamisaika sitten tuli ja meni, eikä näyttänyt tapahtuvan mitään. Joukkueet verryttelivät. Paahtopaistipatongit ja limpsat kerettiin hyvin syödä jengin valuessa sisään, ja vasta kolmen vartin jälkeen vauhdikas peli vihellettiin alkuun, Suomi-Ruotsi, eli finaali.

Katsojien saapuminen oli täydessä käynnissä vielä vartti senkin jälkeen, eli tunnilla jäljessä. No mitä välii meille, tehkööt somalitilaisuudessa miten haluavat! Työpaikallamme taas ollaan sitten sveitsiläisen tarkkoja aikatauluista; olen nähnyt firmassamme kahdesti miten radiosta otetaan aikamerkki ja lyödään auditorion tai neukkarin ovi lukkoon! Somaliperäisille se käy, mutta joillekin muille afroille tekee näköjään tiukkaa ennen kuin menee jakeluun se, että miksi kellossa on viisarit.

Populaa oli matsissa lopulta joka maasta yllättävästi, eli niin hemmetisti!
Vain osa kuvassa:

http://isboorti.com/spaw/body/large-images/EUROSOM-11-garoonka.jpg

Katsomo täynnä ja laidoilla runsaasti. Oli kumma olo, kun en ymmärtänyt selostuksesta sanaakaan enkä tiennyt mitä yleisö huutaa niin että penkit tärisee. Ihan kuin olisimme olleet ulkomaanmatkalla - maassa jota ei ole. Se ei ollut Suomi, sillä porukka oli lähes täysin mustaa ja kieli vierasta, eikä se ollut Somaliakaan, sillä kaaos puuttui. Hellettä kyllä piisasi. Somalimaassako sitten "kävimme", niinpä kai. Suomalaisjoukkue käytti hauskaa pikku etua, huudellen toisilleen ohjeita suomeksi, ymmärtäen kuitenkin jos Ruotsin joukkue huuteli keskenään millä kielellä vain!

Väliajalla lähdin kiertelemään alueella ja porukka otti kontaktia, mutta en suinkaan saanut nyrkkiä nenään, vaan tervehdyksiä, kädenläppäisyjä ja kättelyjä. Siis tuntemattomilta, en nähnyt kuin kolme tuttua ja nekin kiikarilla.

http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1270490/

Ilmeisen suomalaiset pikkuskidit olivat ihmettelevällä tavalla ystävällisiä. Hepäs eivät olleet - ikävä kyllä - aiemmin tavanneet sellaista isoa kaljua ystävällistä valkoista miestä, jolla on leijonavaakunakoru kaulassa. Minä nimittäin pidin tahallani paitaa niin auki että se varmasti näkyi jokaiselle.

http://www.city.fi/kuvagalleria/kuva/1270491/

Suomen vaakunassa ja lipussa kun ei ole mitään häpeämistä, ja ne kuuluvat kaikille suomalaisille. Sattumalta se kentällä pelaava työtoverini on ollut juuri siinä koruuni kaiverretussa Puolustusvoimien yksikössä, ja saanut saman sotilaskoulutuksen samassa komppaniassa Joten koru voisi olla hänen!
Lippuamme ja vaakunaamme ei saisi jättää kusipäiden omaisuudeksi, sillä kyllä ne vievät häpäistäviksi lopulta kaikki symbolimme, saunankin.

Fiilis oli eksoottinen ja hyvä, ihmisillä oli tapana kovasti kätellä ja halailla tuttuja. Turnauksessa tavataan kuulemma niitä tärkeitä serkkuja ym. sukulaisia. Istuin keskellä jättimäistä sukukokousta! Naisia oli yllättävän runsaasti paikalla (hei, se oli fudismatsi sentään) ja muutoinkin tervehenkistä sakkia näyttivät olemukseltaan olevan, mustakaavut ja jihadparrat eivät nimittäin tule kun eivät tykkää urheilusta. Somaliaa hallitseva Al-Shabaab käy välillä Kenian puolellakin tappamassa niitä jotka katsovat fudista televisiosta. On se wahhabismi hullua, ja silti leviää Eurooppaan kuin tuli.

Pelissä oli erikoisen paljon vauhtia, ja miestä kaatui kuin Raatteen tiellä.
Eipä voinut olla käymättä mielessä, että juuri urheilun kautta olisi halvinta saada mamunuoriso suomettumaan, ja kaupan päälle tulee terveet elämäntavat, kun suomalaisuuden mallina ei näin käytetä Suomen pummeja ja narkkareita, joita lähiöistä kyllä löytyy.
Varsinkin tyttöjä kahlitsevat usein vanhemmat, jotka - monikultturistien tarmokkaasti tukemina - alistavat lapsensa näille täysin vieraan mantereen tapoihin. Ehkä urheiluseura voisi vakuuttaa edes joitakin vanhoillisia vanhempia siitä, että suomalaisuus ei merkitse sitä että tytöstä tulee Honkytonk Woman tai pissishoratsu.

Juu, olepas teini sitten siinä kahden kulttuurin välissä. Jompikumpi on selkeästi valittava, tai muuten et ole hyväksytty kummassakaan. Selvästi useimmat haluaisivat olla normaaleja kunnon suomalaisnuoria, ja heille pitää antaa siihen kaikki mahdollisuudet. Jos eivät islamista luovu, heille on Suomen kehutuissa tataareissa erittäin hyvä muslimimalli.

No se oli ainakin hyväksi, että siellä matsissa ei ollut sitä älytöntä viinan imurointia joka mukamas kuuluu suomalaisiin lätkämatseihin. Olimme nimittäin menneet tietämättämme istumaan paikkaan, jonka ympärille muodostui sadalla desibelillä Ruotsia kannattavien katsomo!
Me siellä keskellä: "Hyvä Suomi, hakkaa päälle!" :-D

Kirjoitettaessa soi Queen: We will rock you