Suojelusprkl

tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)

Näytetään kirjoitukset toukokuulta 2007.
Edellinen




Pettymyksien sarja  1

Kamerani katosi ja löytyi Turussa viikonloppuna. Eilen sain vihjailevia pikaviestejä kamerani kuvasisällöstä ja olin toivoa täynnä: Olisiko siellä homoeroottisia kuvaotoksia. Vai mitä kivaa siellä odottaakaan.

Äsken sain kamerani takaisin ja petyin -siellä ei ollut yhtään alastonkuvaa tai edes pippelikuvia. Hitto te olette nysviä. Jos miulla ois jonkun kamera käytössä niin tekisin niiiiiiiiiiiin pahoja källejä sillä että:)


 6

Minun työkaverillani on ehkä maailman sympaattisimman näköinen hurveli. Mä ihastuin "Jussi-koiraan" ihan samantein, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Se oli rakkautta ensi nuuhkaisulla:)

<3
<3

Olen itse ehdottomasti enemmän kissaihminen, kuin koiraihminen. Mutta tämän koiran voisin ottaa itselleni, kun soon niin hellyyttävä:)


Julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä  3

Minkä vuoksi nuoret ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa päästäkseen julkisuuteen?

City on mielestäni hyvä esimerkki huomionkipeistä ihmisistä, mutta kuka oikeasti kuvittelee ponnahtavansta tätä kautta kestojulkkikseksi? Tai jostain seiskan tähtityttökuvista? Miksi nuoret ihmiset myyvät vartalonsa, tai antavat sen ilmaiseksi netissä tissejään esittelemällä. Luulevatko he, että heistä oltaisiin sen jälkeen vielä kiinnostuneita, kun heidän ilmaiset alastonkuvat ovat jokaisen nettirunkkarin tietokoneelle tallennettuna? Miksi ihminen haluaa jäädä ihmisten muistikuviin vartalonsa joka koloa esittelevänä nettityttönä/poikana?

Äh, nyt tämä juttu lähti taas ihan väärille raiteille. Mun piti kirjoittaa Martina Aitolehdestä ja siitä Keskisen Vesan blondista, jonka nimeä en just nyt muista. Tai itseasiassa sain idean kirjoittaa tästä eilisten Keskisen Vesa-otsikoiden vuoksi, kun tämän raiskausilmoituksen tehneen tytön äiti oli antanut lausunnon iltapäivälehdelle "tyttäreni soitti ja itki hysteerisenä". Itse en haluaisi jäädä ihmisten mieleen Vesan polkemana nuorena naisena. Tosin se olisi aika mahdottomuus ylipäätään, koska en voisi koskaan harrastaa seksiä rahan tai julkisuuden vuoksi.

Ehkä se johtuu mun sukupuolesta, etten arvosta julkisuudenkipeitä naisia. Tai sitten se johtuu mun kasvatuksesta ja moraalista.

Martina on oikein hyvä esimerkki julkisuudenkipeästä tapauksesta, mutta ehdottomasti hauskin hänen tempauksistaan on ollut hänen "hienon" tatuointinsa esittely. Tatuointi, jossa oli kirjoitusvirhe. Samassa artikkelissa hän vielä mainosti itse suunnitelleensa tatuointinsa.

Ei tästä jutusta tullut sitä, jota aamulla fillaroidessani mietiskelin, koska ajatukseni ovat vielä tyynyllä joka on kotona.

Mutta se mitä yritin tällä hakea, että mikä on se hinta joka pitää maksaa, että pääsee julkisuuteen ja olisitko sinä valmis maksamaan sen hinnan? Ja miksi? Miksi kuvittelisit julkisuudenhenkilön elämän olevan jotenkin hekumaalisempaa, kuin taviksen?




Edellinen