Hiukka TV-ohjelmista & samalla itseanalysointiakin

Tänään oli kasvatusilta teemana Tv-keskustelussa. En kyllä katsonut kuin osittain, mutta silti siitä jäi jotain mieleenkin. Oma mielipiteeni on myös enemmän sillä kannalla mitä hiukka vanhempi keskustelijajoukko oli mieltä että netti liiallisessa määrin lähinnä heikentää sosiaalisia taitoja vaikka kommunikaatiota näin tapahtuukin. Mikään ei korvaa toisen ihmisen läsnäolemista. Itseäkin tämä aihe koskettaa sillä tavalla että isä katosi elämästä aika pahassa vaiheessa mikä on nykyäänkin valitettavan yleistä. Noh ehkä loppujen lopuksi parempi niin kuin että olisivat jatkaneet suotta yhdessä. Tietysti olen kärsinyt tilanteesta ja paljon sillä tämä on se minun ainoa elämäni ja ainoa tapa tietää kuinka kasvaa aikuiseksi. Onhan noita juttuja tutkittukin mitä nämä lapselle aiheuttavat, mutta luulen että olen kuitenkin ollut suht onnellisessa asemassa sillä minua ei ole hakattu tai että lapsena ollessa olisin kokenut kauheaa turvattomuutta vanhempien liiallisen alkoholin käytön seurauksena.

Mutta ihmissuhteisiin tuo isän katoaminen on varmaan jättänyt kyllä jälkensä. Ja muutenkin jo skeptinen luonteeni ei yleensä ensimmäisenä näe kovinkaan hyvää aina toisissa ihmisissä eli se luottamus ei aina meinaa onnistua ihan noin vaan. Olenkin uskonut aina enemmän omaan tekemiseen kuin muihin ihmisiin. Minä tiedän vain tämän tien, en tiedä miten tärkeää isän tuki olisi kun en ole koskaan tuntenut mitään hirveän kannustavaa juuri mistään suunnasta kuin aina ajoittain. Niimpä itsetunto on täytynyt rakentaa ihan itse. Arvostan Äitiäni todella paljon, mutta pojalle ja miehelle jossain vaiheessa ei riitä se pelkkä nalkutus tai pojasta tulee joko liian säikky elämään tai lähinnä helposti stressaantuva. Noh jossain vaiheessa Äitini pyytikin minulta anteeksi kun tajusi että on tehnyt minulle hallaakin. Hyväähän se vaan tarkotti ja kyllä se toimillaan toki paljon hyvääkin on saanut minussa aikaan. Mikä parasta, välittämistä sekin kuitenkin.

Tuossa kasvatusillassa yksi mies kiteytti hyvin koko keskustelun että ihmisen pitää kohdata ihminen. Itsellenikin se on ollut hyvin vaikeaa ajoittain jo taustastanikin johtuen ja taipumusta on ollutkin enemmän seilata addiktioissa kuin ihmissuhteissa. Netistä voi löytää ihmisiäkin mutta netissä oleminen netteilyn vuoksi oikeastaan ajaa vain ihmisiä pois toistensa luota. Samoin kuten TV:kin pahimmillaan ennen Internetin aikakautta. Ihminen turtuu niin helposti kaikkeen ja tottuu myös yksinäisyyteen, muuttuu kylmäksi eikä ymmärrä lopulta enää pahimmillaan että toisilla ihmisilläkin voisi olla jotain merkitystä. Siihen se pahimmillaan johtaa, luulisin. Ja olen jo pitkään ollut sitä mieltä että tämä ihmisten "kaiken-aikaa-helposti-kiinnisaatavuus" internetin ja kännyköiden välityksellä sekoittaa ihmisen päätä kun yksityisyys jää liian vähälle. Siksi pitäisikin välillä osata sammuttaa kaikki laitteet ja nauttia hiljaisuudesta. Liika jatkuva hälinä joka puolelta ei voi olla kovinkaan terveellistä. Ei ihminen jaksa sitä. Aika levolle, aika kommunikoinnille ja aika läsnäololle. Ei passaa yrittää ylittää kaikkea tässä kiireisessä elämänmenossa.

Sitten kevyempään ohjelmaan eli "Fiksumpi kuin koululainen"-viihdesarjaan. Eka jaksoa katsoin vähän alusta kunnes täytyi lähteä kauppaan, mutta toisen jakson katsoin sitten jo ihan kokonaan. Ihan ok sarja ja ONNEKSI kysymykset tuntuivat myös aika helpoilta ! =D Tosin ihan jokaikinen vastaus ei olisi kuitenkaan tullut kuin apteekin hyllyltä.. mut eiköhän tuota tule vielä jatkossakin seurattua !?

Piti vielä kolmannesta ohjelmastakin höpistä mutten enää muistakaan mistä kun aloin pohtimaan niin syvällisiä tuon ekan ohjelman kautta ! =D Hei muistimpas sittenkin, niin oli se Nenäpäiväkin tässä muutama päivä sitten. Itselläni ei valitettavasti vielä Nenää ole ollut Nenäpäivänä saati muulloinkaan =/ Mutta seurattuani tuota ohjelmaa nyt osittain, päätin jo mielessäni että ensi vuonna taatusti minullakin on NENÄ Nenäpäivänä ! =)