Muuttuuko ihminen ja kuinka paljon ?

Tätä kysymystä jäin pohtimaan kun kuulin yhdeltä ihmiseltä millainen olin nuorena. Luoksepääsemätön eikä muhun saanut helposti kontaktia, radikaali & levoton yllätys yllätys =D Noh se olikin sitä vaikeaa nuoruusaikaa, jolloin kaikki vitutti ja ajatukset olivat lähinnä tuhoisia. =D En myöskään pitänyt nuorena juurikaan toisen ihmisen läheisyydestä ja kosketuksista laisinkaan, se oli vastenmielistä. Ehkä sekin kuuluu nuoren miehen kasvuun ? Tai sitten se oli vain tarpeiden täydellistä peittämistä ?

Tunteiden näyttäminen oli lähinnä mahdottomuus silloin, nykyään tunteet toimivat ihan ok jo muita ihmisiä kohtaan, mutta se vastaanottaminen se on yhä välillä todella vaikeaa. Olen jotenkin tottunut sellaiseen elämäntyyliin että kaikki tuollainen ylimääräinen ei ole niin minua varten. En kaipaa välttämättä hellyyttä kovinkaan usein, tämä lienee jo myös vanhenemisen ja kyynistymisen seurausta =D Eli kun ihmisten parissa liika läheisyyskiintiö tulee kerralla täyteen, on kiire pois.. tosin joskus on kiva noita tyttöjä hoivailla, näin päin se käy ja se on kovin luonnollista =) No kausittaista tämä toisen ihmisen kaipaus on mullakin kuten varmaan yleensäkin, mutta kyllä kranttu olen siihenkin.

Sosiaalistunut olen paljon noista nuoruuden ajoista, mutta pystyykö silti sitä syvällä olevaa perusluonnetta kauheasti muuttamaan ? Joo nykyisin olen todella avoin aatu verrattuna niihin pahimpiin sisäänpäin kääntyneisiin aikoihin. Silloinkin käytin urheilua pakotienä ahdistuksen poistoon kuten vieläkin.

Niin enkä ole mikään vanhempien seuraaja ollut elämässä jolla olisi valmiit suunnitelmat miten edetä, päinvastoin. Itse asiassa hieman rikkonainenkin koti isän poissaolon takia varhaisnuoruudessa, muuten suht normaali lapsuus voisin sanoa. Jotenkin olen tottunut kovin vapaaehtoisen itsenäiseen menoon(toisaalta oli mullakin velvoitteita kuten mummosta huolehtiminen) joten normaali perhe-elämä & perheen perustaminen jo taustaani ja luonnettani vastaan sotii paljon. Mutta siihen perheen perustamiseen aion itsekin vielä pyrkiä, mulla on ollut vain pitkä tie kuljettavana ennen sitä ja voi vieläkin olla ymmärtääkseni itseäni ja tarpeitani ensin paremmin.